Infoufoufou

Aloin pitämään uutta blogia. Ei vaan juttua tänne mokailuista riitä niin paljoa kuin tekisi mieli kirjoittaa, mutta jatkan tämänkin päivitystä ja juttua tulee heti kun on jotain kerrottavana. Tää uus tapaus on enemmän normipäivienkin höpötystä ja juttua näistä pikku reissauluista, saa tutustua!

http://roadwayrocking.blogspot.fi/

Metsäakrobatiaa, lievästi sanottuna

Sosoriso!! Tää kesä on vain sellaista juoksentelua pitkin maita, mökkejä ja kaupunkeja, että tää kirjoitus vaan jää vähemmälle..

Mutta mökkiin ja metsään palatakseni (ei enään fyysisesti, ikinä, kiitos).

Tuli taas vietettyä jussit Heinolan mökillä. Samainen saari kuin ensimmäisessä tekstissäni Aikamoinen kalannaama. Lähdin aatonaattona omalta mökiltämme käymään pikkuserkun mökillä. Moiselle päästäkseen piti vain kiertää metsäpolun kautta n. kilometrin lenkki. 

Metsän reunaan päästyäni jo tajusin, millainen murhaajaparvi minua odotti edessäpäin. 

Oli aurinkoista, mutta metsä oli pilkkopimeä. Puista valui pihkan sijaan syvänpunaista verta. (No okei, ei valunut, mutta koetan luoda tunnelmaa.)

Pimeys johtui kesäaikamme vitsauksista - itikoista. Hyttysistä. Katalista verenimijöistä. Henkilökohtaisesti pahimmista vihollisistani. (Hyttysenpistot jättävät meikäläiselle ikuiset arvet käsiin, allergikko kun olen.)

Latasin kannustusmusiikikseni Def Leppardin Rock of Agesin ja syöksyn koko metsämatkan läpi hyttyset mustana pilvenä perässäni.

"What do you want, what do you want?! I want rock 'n' roll, yes I do ! Long live rock 'n' roll!"

Kun illat oli istuttu, saunottu ja väkijuomia hitusen nautittu, oli aika paluumatkalle. Soitantavuoron valtasi Mötley Crüe biisillä Chicks = Trouble. 

"Oh yeah, I have a jet, my balls are deep in debt, and all she hears is cha-cha-chaching! But she wants more, a gold diggin' whore, Here comes the lawyers again!"

Juoksen, juoksen, juoksen ja laulan. Maasto oli hitusen hankalahkoa meikäläisen puolihuomioiselle askelille.

Ylämäki, alamäki, kivi, kivi, mutaa, oksa silmillä, alamäki, kuoppa, kivi..

Alamäki. 

Kuoppa. 

Juoksen loivaa alamäkeä, astun kuoppaan ja yläkroppani jatkaa taas matkaansa huomaamatta jalkosen jumittumista. Kummahkon nopeasti huomaan maastonpohjan lähestyvän näkökenttäni lähimpiä tiloja, joten laitan käteni kasvojeni eteen, ottamaan vastaan laskun. 

Kun käteni osuvat maahan (au.) jalkani irtoavat (siis kuopasta, eivät minusta, huh hu..) ja jatkavat matkaansa yläkroppani ylitse, tämän jälkeen vetäen minut istuma-asentoon. 

Sitten taas g-voimat päättävät koetella yläruumistani, ja pääni jatkaa matkaa eteenpäin äkilliseen pusikkoon, ja huomaan risujen raapivan kohtalaisen epämukavasti kavojani. 

Nämä 70 sanaa tiivistettynä yhteen lauseeseen: Astuin kuoppaan, heitin kuperkeikan ja lopussa törmään pusikkoon. Ja hyttyset saivat minut hetkellisesti kiinni, joten jatkoin taas juosten ja lenkaten.

Pieni fetastrofi

Huhhu.

Eretrialla vieläkin ollaan. Tänään tuli nukuttua vähän pidempään (hehhe, lienisikö syy eilisessä Jack Danielsissä) ja missattua aamupala. Siinä klo 13 aikaan heräsin kun siivoojakääpiöt lappasivat huoneen ovesta sisään.

Hääsin moiset ja aloin heräillä. Tilasin ruokaa (eli soitin faijalle "tuotko jotai safkaa?") ja käväsin suihkussa.

Faija ilmestyi oven taakse kädessään sämpylä rakeisen fetan peitossa (ette muuten usko kuinka törkeän hyvää paikallinen feta on). Löin oven tämän naamalle ja kömmin takaisin sänkyyn leipä kädessäni.

Sängylle pompahtaessa käsi horjahti - puolet fetoista lensi olan yli tyynylle.

Käännyin putsaamaan moiset juustot tyynyltä. Käsi taka-asentoon, valmiina pyyhkäisemään valkeat rakeet lattialle. Ja onhan sanomattakin selvää, että käsien kontrolli oli näin aamusta hitusen hapuilevaa. Nopsasti liu'utan fetat tyynyltä pois - ja käteni tyynyn päältä päästessään törmää toiseen käteeni.

Jossa se fuckin' sämpylä on.

Ja loputkin fetoista lentää leivältä, toiselle puolelle huonetta.

Koko kämppä fetassa.

Kreikkalainen kasvopesu johtaa kuhmuihin!

PAKKO nyt vähän vielä hehkuttaa Mötleytä. Ei vittu oli siistiä.
Ja perjantaina Sonata. Jumansviidu.

Kyseisen 3 päivän hullunmyllyn jälkeen saavuin tänne - kirjoittelen ny Eretrian kylästä, Evian saarelta, Kreikasta. Ihan OK paikka, on parempiakin nähty, mutta kyllä täällä nyt yhden viikon viitsii loikoilla.

35*C lämmintä tällä hetkellä..kelpaa. (Kattelen jos saisin huomenna tehtyä tänne vähän kuvapostausta.)


Mutta tuossa aamulla vähän torkahdin muita pidempään, syyllisenä eiliset whiskeyt. Hissunkissun herättelin itseni Crashdïetin sulosoinnuilla, nousin ja jatkoin seuraavan tatskani suunnittelua. (Siitä lisää myöhemmin.)

Taivalsin vessaan.

Kajaalit pitkin poskia, tupeeraukset edelleen kohti kattoa.

Ensimmäisenä mieleeni pälkähtää, että heitämpä vettä naamalle, jospa sitä virkistyisi. Käännän hanan täysille, ja heitän kourallisen vettä naamalle.

Ajatuksissani en vain ollut ottanut huomioon, että olin kääntänyt pelkän jääkylmän vesihanan auki.

Säikähdän arktisen viileää nestettä kasvoillani ja peruutan.

Kunnes kantani pysähtyvät kylpyammeen reunan tullessa vastaan. Vaan yläkroppa jatkaa matkaa.

Sokeutuneena huidon ympärilleni toivoen, että saisin suihkuverhosta tai jostain vastaavasta kiinni, pysäyttäen liikkeeni. Mutta ei.

Noteeraan kivun takaraivossani ja perseeni olevan märässä altaanpohjassa kiinni, kun taas jalkani sojottavat kattoa kohti, naamataulu märkänä.


Josko sitä lähtisi altaalle toipumaan..

Nokinenäilyä

Täällä taas. Nyt on tullu oltua sen verta kipeänä ja aika paljon reissailemassa, että on tää kirjoittelu vähän jäänny, sry!

Niin siis. Kipeänä. Vähän kaikenlaista vaivaa.

Lauantaina on tullu jossain vaiheessa hieman sumentona olevaa iltaa paskottua oikea ranne. Venähtäny tai jotain vastaavaa shittiä.
Selkä on aina duuniasennon takia kipeä. Pää nyt reistaa jatkuvasti.
Toissayönä heräsin siihen että meinasin tukehtua - suu ja nenä pulppusivat verta. Random syistä.
Polvi vieläkin ruhjeisena ja mustelmalla koristeltuna tosta mansikkaan kippaamisesta.
Ja nuha. Ihan vitunmoinen.

Vaan menoa ei hidasteta, perkele! Huomenna tsekkailemaan Beatles forever - musiikaalia, ylihuomenna JUMALAUTA  ROCKIN' HELLSINKI (See ya there bitches!), perjantaina jos henki vielä pihisee suuntaan Pakkahuoneelle tsekkailemaan Sonata Arcticaa ja lauantaina Kreikka kutsuu.

Ja pitäähän sitä taas jotenkin tälläytyä (meikäläisen mittakaavalla).
= Girls Girls Girls -paidan kaula-aukko suurennukseen ettei näyttäis ihan säkiltä. (Miesten paita kun on...)
=Kynnet mustiksi.

Uusi kynsilakka sitten oli öööm, vähän mielenkiintoinen. Avatessa pullo purkautui kuin tulivuori. Pyyhkäisin lakat paperiin ja aloin sotkemaan kynsiä.

Kuvailin tossa sitten niitä kynsiä, selailin facebookkia = tuhlasin elämääni, niistin ja..

Joo mun täytyy kuvailla tämä teille yksityiskohtaisesti. Gonna keep it clean and simple!

Nappasin paperin pöydältä ja...

Niin.

Ei tietenkään ollut sattumoisin se mustasta kynsilakasta märkä paperi.


Jospa sitä jatkaisi tätä lärvin puhdistusta..

Kuvittele tilanne.

7 tuntia sitten via matkapuhelin

Pitäkää te ne banaaninkuorenne, mä liukastuin just mansikkaan ja polvi aukes.. — paikassa Esplanadin puisto.

Osaksi irstailua!

Haha translate enkku, mutta joojuu tuli taas piirreltyä.

Shoot the moon!

Äiti-tytär -suhteet. Jumalauta ne on hankalia.
Ainakin meilläpäin. (Mä en ole mutsin kanssa väleissä. )

Kuinka moni on kokenut sen akward-fiiliksen, kun mutsi saa selville jostain sun jätkäsäädöstä, ja koetat puolustella? Mä en siinä ainakaan onnistunut silloin..Syytöksiä satelee:

"Eikö sua ällöttäny?! Se pussailukin maistuu jollekkin.. jollekkin.. no vanhalle viinalle!               ...röökille!...valkosipulille!!!"

Ja mitä tajusin sanoa "ei se mitää valkosipulia ollu vetäny!!"

Ja sitten vasta tulee taas mietittyä..

Lavasähläystä

Anteeksi anteeksi ihanat, en ole nyt kerennyt juttuilla!

Töissä aivan törkeää kiirettä, keposia 12 tuntisia päiviä pitkä liuta takana ja vielä pidempi edessä, ette tekään sillon kamalasti jaksais täällä satuilla, puhumattakaan että pienehkot linnunaivonne moisia muistaisivat.

Tsirp tsirp quack sinne vaan siis!

Laitellaan nyt sitten tosta vapusta jotain. Öööääöäh. En mä kehtaa kirjoittaa.

Vappulook

No, minullahan oli silloin päivällä "keikka" koulun vapputapahtumassa. Akkarin (eli siis, epäsivistymättömät kanat siellä, akkari on akustinen) kanssa. Yksi frendi oli mukana, ja idea tuli ihan extempore.

Mulla on tässä suht. hiljattain todettu paniikkihäiriö, (psykologi sanoo että mun taustoihin nähden olisi huolestuttavampaa jos mulla ei olisi niistä mitään "jälkioireilua" eli pitäisi varmaan miettiä sitä hyvänä juttuna?!?) ja oli harjotukset justiinsa takana, soitin & lauloin aluks yksin, huomasin että soitto itellä vähän kärsi ja ääni epäröi, kun kädet alkoivat pienenkin yleisön edessä tärisemään, vaikkei oikeasti pelottaisi. Sitten kun tulin lavalta alas, huomasin sen tyypin laulelevan mun biisien seasta scorppareiden Wind of Changea, ja tuli sitten taas puhuttua ennen kuin pidemmälle ajatteli; "vedä toi mun kans?"

Ja sitten, päivän verran treenattuna mentiin hoitamaan se "show". Vähän kaveri sekos lavalla, lauloi kertsin kahdesti kohdassa jossa ei pitänyt ja "seurasin" sitä soitossa, tämä unohti mun osuuden (duettona) kokonaan kun luuli et oltiin jo siinä missä pitää vetää kahdesti, ja alkoi laulaa väärää osuutta.

Mä sitten tietysti taas ajattelematta toimin ensin - lopetin soiton ja kysyin 300 ihmisen edessä suoraan mikkiin

"mitä vittua sä vedät?"

Bling bling-ketjureaktio ja muita hämmentäviä tekijöitä

Wappen wappen! Kohta se on! Ihan just!

Laitattekos jotain extraa vapuksi?
Mä en ole ikinä tykännyt pitää pitkiä kynsiä, hankaloittaa kaikkea ja pitkillä ei voi soittaa skittaa / bassoa. Nyt kuitenkin vapuksi aattelin taas laittaa ne itse liimattavat. Mahd. vähällä rahalla, köyhä kun olen.

Vessasta löytyi jättipaketti niitä kynsiä, ranskalaisen manikyyrin tapaisia. Itteäni ne ei kiinnosta, joten päätin napata 10 sopivaa mukaani ja lakata ne hienommiksi. Avasin paketin. Tajusin sen olevan käsissäni ylösalaisin, ja muutama tippui "pohjan" ollessa auki, enkä voinut sulkea takaisin, koska muutama jäisi kannen väliin.

Pysyn paikoillani ja mietin toimintasuunnitelmaa.

"Jos pidän tän niin kiinni kuin voin, ja kiepautan nopeasti oikeinpäin.."

Hammasta purren valmistaudun.

4, 3, 2, 1, ACTION!

Ja niin. Eihän se pysynyt niin kiinni kuin piti. N. 100 kynttä on pitkin vessaa. Repeän nauruun ja mietin taas päässäni "vittu miten voi olla näin urpo!!!!"

Kerään kynnet ja alan operoimaan valitsemiani. Etsin kätösiini sopivat lakat ja hopea-glitteriä. Lakkaan pohjan metallihohtoisella tummanpunaisella, alaosan viistoon mustalla ja kärjen hopealla. Annan kuivua. Sitten laitan hieman kirkasta kärkiin viistosti ja uitan glitterissä, anna kuivua ja asettelen samalla tavalla alas vielä "ketjun" glitteriä. Wohoo! Tämän touhuan läpi 10 kertaa. Lopputulos ihan kiva:

En kiinnittänyt vielä muita kynsiä, toikin vaan testinä eikä kunnolla kiinni ja nappasin senkin irti.

Sitten sain toisen päähänpiston, ripset kaipasivat kipeästi huoltoa, joten huollatampa ne itse!

Vittu kuinka sattui. Sen takia pidennyksiä ottaessa silmät ovat kiinni: jotta liiman haju ei kirvele silmiä. No paha laittaa itselleen silmät kiinni, itkin niitä pistäessäni koko tunnin hakaten aina välissä pöytää.

Hakkasin vaan kun sattui niin pirusti, eikä nähnyt kunnolla.

No olin unohtanut sen glitteripurkin auki. Samanlainen purkki kuin tämä.

Hakkasin vaan pöytää. Sitten käsi osui johonkin.

Jep. Osuin siihen glitterin reunaan. Koko sisältö kimposi mun päälleni.

Sokissa. Mä kimallan. Yhdennäköisyyteni diskopalloon oli uskomaton. Nauroin ja mietin epätoivoisena, kuinka kohta pitäisi mennä töihin - ja mä kimallan.

Imuria hakemaan. Koko pöytä, minä, lattia, tietokoneen näppäimistö, ja yleisesti kaikki vieressä ollut on glitterissä.

Imuroin itseäni ja sitten pöytää. Katson hetken muualle, ja takaisin kääntyessäni havaitsen mustan kynsilakkani lähestyvän imurin suuta pelottavalla tahdilla. Koitan vetää imurin äkkiä pois - ja käännänkin sen täysin niin, että lakka suhahtaa sisään. "kops kops" ja sammutan imurin äkkiä. Katson sen suusta sisään, ja repeän taas täysin.

Siellähän se. Koitan valuttaa ulos. Ei auta. Hakkaan pöytään. Pöydän reuna meni kolhuille, imurissa ei jälkeäkään, puhumattakaan että lakkapullo liikkuisi. Tökin sitä eteenpäin - liikahtaa noin sentin, sitten jumittuu lopullisesti.

Isukki apuun! Tyyppi rikkoo pullon imurin sisään, mutta imuri saatiin takaisin toimintäkykyiseksi.

Alan imuroimaan loputkin glitterit pöydältä.

Ja hups - 3 kpl kynsistä menee imuriin. Vittu JESS!! En saanut niitä enään ulos, joten kohta pitäisi toteuttaa operaatio uusiksi.


Nimimerkillä Kauneudenhoitoalanammattilainen...

Kivoja wappuja!!

Hiustahmoja n' roll!

Moimoikaikki!

Mieleeni muistui tässä monen vuoden takainen sattumus, ikää taisi olla jotain 11v silloin.

Tukka sattui olemaan likainen, joten kuurata se piti. Ja turha tieto: hiusten pesuun yleensä käytetään jotain kaupallista mönjää, jota myydään helvetin hienoilla nimillä upeissa purkeissa ja pyydetään saatananmoinen hinta jostain mukamas uudelleen rakentavasta / korjaavasta / palauttavasta mömmöstä.

Ja hei pliis. Lukekaa aina ne hiton etiketit ennen kun heitätte ne sisällöt päähänne. Ihan vaan sillä, että mä en suuremmin ole niin muistanut tehdä. Ikinä. Ehkä kannattaisi. So.

"Pesin" tukkani silloin jollain kiukaan kiillotusvahalla.

Puhdistuikin niin perhanasti.


AINIIIN! Oon taistellut tukkani takaisin blondiksi! Vielä on pinkki sävy siinä, muttei pahasti.

Ps. käväsin eilen illalla katsomassa Carolinea, kun olivat taas Tampereella. Vittu se on aina vaan niin mahtava. Jos ette tiedä, tutustukaa. Totally worth it. Tässä on ehkä Suomen tämän hetken kovin rock-yhtye. Heikkoja biisejä ei ole.

Suamen kiäli haltuun taas, perkele!

Heh. Tilasin tossa pizzaa.

Darrapäivä. Ja nyt ei tule niinkään hääppöinen juttu, lopeta lukeminen än yy tee NYT jos ei kiinnosta!

Vedettiin eilen kaverin kanssa lähipubissa karaokelistan joka ainut Dingon biisi. Ja pari Popedaa.

Olo sen mukainen, korvissa suhisee ja pää pipi.

Niin se pizza. Ensin venailin 40min, ei siinä mitään. Sitten kuski soittaa "miikä se osoiite olii? Minä ole nnyt ekssyynnyt tänné!"

Opastan. Ja 30min taas venailua. Hemmetti.

Sitten kun viimein herra saapui paikalle, toivotti hyvää ruokahalua.
Minä viisas vastaan "kiitos samoin!"

Nopsasti ovi kiinni ja tilanne karistettu.

Oli taas paska teksti, mutta varoitin. Kukaan ei käskenyt lukea, muahahahahhaaa.

Mun sarvet on taas nähtävissä..

...Pyörii, lapset siinä hyörii..

No nyt on taas niiiiiiin vanhaa matskua, ai että.

Että mitä?

Noh. Minähän olen siis Nastolassa asunut valtaosan iästäni, "huikeat" kymmenen vuotta, nelivuotiaasta eteenpäin. Tässä keississä ikää oli 7 vuotta.

Ja olipa kerran pitkä kuuma kesä ja pienempi ajanmääre siitä, pitkä kuuma päivä.
Sekä pikku-kukkasen "tappajaranta". Nimetty paikallisten hullumuikkujen mukaan.

(äh vittu mä olen väsynyt, nää vitsit on niin paskoja nyt..)

Ei siis kummiskin. Jotkut taitavat tietää paikan, ja siihen johtavan Kankaanmäen. Siis mäen. Sen vitun jyrkän, hiekkaisen, kuoppaisen ja sen tien reunat jotka sortuvat jatkuvasti tietä kaventaen.

Melkein joka ainoa aurinkoinen (ja sateinen) päivä poljettiin naapurin kaksi vuotta vanhemman Lisan kanssa tälle rannalle Haravakylän perukoilta pulikoimaan koko päiväksi.

Hypättiin molemmat vanhojen liilojen mummopöyrien satulaan ja poljettiin.

Ja vittu kuinka rakastin mun pyörää. Eikä tietenkään siinä jarrut toimineet, olihan se sentään mun fillari.

Saavuttiin tämän vittumaisen mäen huipulle. Ensin parikymmentä metriä suoraan, sitten kiva kurvi oikealle ja jyrkkä ja pitkä suora, jossa vauhti hiljenisi ihan itsekseen.

Lisa meni ykkösenä, olihan se mun paras kaveri ( ja on kaveri vieläkin :) ) ja näytti mallia. Mä en ollut niinkään mestaripolkia vielä tuolloin, etenkään jyrkissä tilanteissa ja toista kertaa uskalsin vasta ajaa tämän mäen kokonaan, aiemmin olin aina taluttanut jyrkimmän osuuden. Okei, joo, jänistin. Enkä vaan vähän.

Mutta tällä kertaa kaikki peliin, täysillä alas.

Ja joojoo, olin kiltti, tietysti mulla oli kypärä. Hieno punainen koristeltuna 101-dalmatialaisilla. Ja sekin niin perkeleen håt. Oikeasti.

Ja niin, mäki lähestyy. Alku hienosti.

Kurvi. Täydellistä.

Liian hyvin ollakseen totta, ja ihanan kylmä viima pääsi poistamaan hikeä otsaltani.

Nostan kypärän päästä jotta viilentyisin täysin. Samalla hetkellä kun nostan toisen käteni tangosta ja lasken kypärää otsalta niskalle, ajan  kuivuneeseen lätäkkö-kuoppaan.

En tyssää paikoilleni, vaan hienosti ajan ylitse.

Ja sitten. Pyörä alkaa huojua, oikealle, vasemmalle, oikealle..

Toinen kuoppa.

Lennän hienostin tangon ylitse. Enkä tietenkään päästä pyörästä irti.

Kerran kuperkeikka.

Toisen kerran.

Kolmas kerta toden sanoo.

Sen jälkeen makaan turvallani hiekkatiessä, joka paikka valuu verta ja itkun seasta huudan täysillä kauas eteenpäin kadonnutta "LIIIIIIIIIIIIISAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!"

Viereisessä talossa asuvat ihmiset olivat kesken grillailujensa katsoneet kauhuissaan ryssimisiäni, ja tulivat jelppimään ja tarjosivat vielä kyydin kotiin. Kiitos.

Ja lopputuloshan oli täydellisesti paskana ollut pyörä, lääkärireissu, ei mitään murtunutta mutta kaikki raajat verillä sekä päätös etten saanut uida kunnolla koko loppukesänä. Ja sattui kyllä niin pirusti ettei pahemmin tehnyt mielikään.

Voi vitun Kukkanen...

BlaahBlaahBlaah round 2

Okeyyyss.

Pian takana päin ehkä vuoden paskin päivä, näiltä näkymin alkaa kohta olemaan hullun maine tästäkin koulusta korkattuna itelle. Mutta vedetään tänne nyt jotain piristävämpää pikku jutskaa.

Sinitarra.

"Sinitarra eli liimatahna on uudelleenkäytettävä silomainen paineherkkä liima-aine. "

Se on helvetin hieno keksintö. Voittaa jesarin mennen tullen. Sinitarralla korjaa kaiken.

Esimerkiksi, mä olen viimeisen puolen vuoden aikana korjannut sillä

• Kengät
• Tietokoneen
• Kameran
• Rahapussin
• Peilin
• Kuulokkeet
• Koneen kajarit
• 2 laukkua
• ynnä muuta paskaa

Älkää edes kysykö miten, mutta tällä rikkomistahdilla täytyy jotenkin saada jotain ehjäksikin.

Sinitarran nimeen.

Tutkimus: Musiikki altistaa huonolle kokkaustaidolle!

Vanhoja tapahtumia taas jaettavaksi, 2009 syksyllä:

Rauhaa. Pimeyttä. Lähes hiljaista, tyhjä talo metsän ja pellon välissä. Vain minä ja lämmin, ihana sänky, ihan nättinä päivänä lintsattavaksi ja pitkään nukuttavaksi. Aurinko tunkee verhon alta huoneeseen.

Taivallan alas, ja huomaan ikkunasta ulos katsoessani näin n. 70 joutsenen parven taas parkkeeranneen etupihamme edessä olevalle pellolle. Päästän koirat pihalle ja käyn ruokkimassa kaninpoikaset.

 

Hetken touhouttuani huomaan kellon olevan jo reilusti yli iltapäivä kahden ja aamupalan jääneen hutiin, keittiöön siis. 

Avaan taas yhden aikamme elektronisista ihmeistä, niin perin kummallisen jääkaapin. 

Legenda sanoo, että maitopurkki on ihmistä viisaampi, kun ovi sulkeutuu. Purkki tietää milloin se valo sammuu.

Tosin meillähän ei tämä pidä paikkaansa - valo on ollut viimeisen 7 vuotta rikki. 

Vai mistäs sitä tietää? Jos juustot ja purkit pitävätkin bileitä valoilla tehostaen, kun ovi on kiinni? Ikuinen mysteeri..

Huomatessani/muistaessani kaapin epäsäännöllisen säännöllisen tyhjyyden, alkoi niskaani rapsututtamaan. Näen kananmunia ja maitoa. Kuivien murkinoiden kaapista löytyy sokeria ja jauhoa etc. .

Jaa a, mitäköhän niistä kehkeytyisi? Päässäni surraa monia ideoita, joista tapojen mukaan mikään ei vahingossakaan kuulosta terveelliseltä. 

Valaistun: lettuja lättyjä!

Tuumasta toimeen. Maitoa tänne, jauhoa tonne, hella päälle. 

Siinä hetken paistelen niitä sokerimaitojauhopalasia, kunnes kuulen useita blop-ääniä toisesta huoneesta. Minua kaivataan! Minä tulen, oi facebook, oi ystävät!

Kipitän ja huomaan kaverusten pommittavan juttua oikein olan takaa. 

Jään siis juttuilemaan takaisin! Lähtee hymiöitä, vittuiluja ja empatianmerkkejä naurun nimeen. 

Musiikkia! 

Noihin aikoihin (ja nykyäänkin hieman) olin musiikillisesti omistettu täysin Mötley Crüelle, eritoten biisille jonka mukaan tämä blogikin on nimetty. 

Jään jammailemaan  biisin tahtiin. Its ä seeim ouuul, seeim ouuuld sithueeeiiiissson! Its ä seim ouul, seim oull pall en tsheeeiiin! 

Yhden naisen tiistai-aamun mehubileiden parhaassa vaiheessa tajuan viereisessä huoneessa kuuluvan erittäin äänekkäästi PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP- äänen ja tarkemmin asteillani tarkkaillen noteeraan myös palaneenkäryn hajun.

Hups.

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, kauhallisen arpiaaa!

Koulussa. Koulutusta hankkimassa.

Diudau diudau - ruokailun aika. Listalla puuroa.

Niin syvästi askeliini keskittyen liikun jonossa eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti, hengitän syvään ja keskustelen maltillisesti ystävysteni kanssa voikukkien mielenkiintoisuudesta, maailmanpolitiikasta ja uusimmista julkisista tutkimuksista.

No selvä - juttuilu oli kaikkea muuta kuin maltillista ja vähintäänkin sekavaa.

Tarttuessani puurokauhaan oikealla kädelläni sirosti, liikkeeni on hento kuin perhosten siivenisku, kuin vaimea kesätuuli hiuksissa, hivutan samalla vasemman käteni kulhon kanssa kauhaa lähemmäs.

Otteeni tästä kohtalokkaasta, kuumasta ja puuron peittämästä kauhasta oli liiankin hento.

Oikea käteni horjahtaa nostaessani kauhan ylös puuron seasta, ja koetan ohjata kauhan lipeämisen lautastani kohti sotkua aiheuttamatta.

No perkele arvaatkaa onnistuiko?
Ei. Jumansviidu ei sitten ikinä.

Kauhaa pidellyt käteni kippaa lastista kolmasosan lautaselle - kolmasosan kädelleni, joka lautasta piteli, ja loput satsista pitkin tarjotinta ja paitaani.

Kauha lentää takaisin puurokattilaan räikköstäkin nopeammin, ja alan sätkiä refleksieni ilmoittaessa, että käteni on tulikuuman puuron peitossa.

Sekuntin ajan katson puuroista käpälääni epäuskoisena ja epätoivoisena miettien, mihin tämän sotkun pyyhin seuraavaan sekuntiin mennessä.

Sätkin ja ihanaiset ystävykseni nauravat vieressä "eikä miten sä voit tossakin onnistua, ahhahaaaa!!" ja ojentavat hieman paperia. Kiitos, te punaiset sarvilla varustetut siivettömät enkelit.

Nippanappa itseni hilliten menen pöytään istumaan ja vinkumaan tuskastani pidellen kättä kylmällä vedellä kastetun paperin sisässä.

Lopputulos oli hennosti palanut peukalo ja tuskaa parille seuraavalle päivälle.


Puuro on vaarallista.

Viikon "aiiiiii stna!"

Huh, melkein selvisinkin viikon toheloimatta sen pahemmin - kunnes sitten äsken laittelin ripsaria.

Ja, kun inhoan paakkuripsiä yli kaiken, erottelin taas ripset toisistaan neulalla.

Ihan siis kunnon neula-neulalla.


Taisitte jo tajuta, tässä ei voi käydä hyvin. No.

Häpsähdin sitten siinä pikkasen - kohtalokkaassa tilanteessa. Tai oikeastaan vähän enemmän kuin pikkasen. 

Ja kyllä, se sattui niin maan perkeleesti. Silmä tulipunainen.

Mutta oikeastaan kerrankin oli tuuria matkassa - näkökykyni on vielä ainakin toistaiseksi kelvollinen.

Poks, Krätz, "Oho".

Poks.

Mitäs se tuo poks sulle mieleen?

Mulla tuli muutama asia tällä kertaa;

1. Eilisiltä bileiltä ylijääneet ilmapallot, joista yhen poksaukseen tänään heräsin.

2. Kuumemittari. The same bastard, joka ennen poksahtamistaa ilmoitti mun peruslämmön olevan 32,5. Kylmä ämmä, minkäs teet. Toisekseen, jätin sen joskus ikkunalaudalle kesällä.

Poks. Tuli sitten pieni elohopeakuoppa ikkunalautaan.


Ja kräts.

Se tuli chilipurkista, joka tippui tänään kädestä (ikkunalaudalle viedessä) lattialle. Chili hengissä, mutta purkki ja lamppu (joka tietysti oli lattialla ja) johon se osui, sanoivat kräts.

Ja mullat pitkin olkkaria.

Siinä kohtaa särkyvässä tilassa pääni päästää nuo molemmat äänet, krätz poks.

Tyttöhömppää ja letin kulutusta..

Juu, aiemmin raportoin teille vaihtaneeni pääni väriä blondista räikeän punaiseen.

( Huonolla menestyksellä. )

Nyt on 3 epätoivoista blondausyritystä takana, ja tässä lopputulos:

Eiks ookki niin stnan ihana haalean pinkki?!

AAAARRRGGGHHHH.

It is true. Blondes have always more fun.

Jack it's all over now!

Vähän palatakseni tuohon toissakertaisen päivitykseni siivoukseen.

Tuli vähän pyyhittyä pölyjä alakerrasta.

Alakerta on vähän semmoinen kellari - siellä on aina viileä. Kesällä kuumimpina päivinä lukittauduin sinne tekemään biisejä ja ryyppäämään. Mä myös nukun siellä, koska äänieristykset on tän talon parhaat. Se on vähän kuin mun toinen huone.

Ja sittenhä siellä on erillinen patteri, joka kerää katseet pölyisyydellään.

Joten pyyhin pölyt siitä päältä. Ja kun tuli tuossa talonäytössä vähän kiirus, unohdin keltaisen, pehmeän keittiörätin siihen päälle.

Huppista keikkaa.

Seuraavana yönä heräilin sitten kamalaan käryyn. Laitoin valot päälle ja tatta daaa - rätti oli sulanut ruskeaksi, savuavaksi mönjäksi patterin päälle.

Ei kaunista katseltavaa, ja vielä vittumaisempaa koittaa hinkata irti.

The End.

Oon kuunnellu tätä biisiä nyt varmaan viikon putkeen ja vieläkään ei oo kulahtanut korvassa ollenkaan. Sen sijaan tuli taas helevetin hyvä fiilis kun opettelin vielä skitalla tätä soittelemaan, kun ei oo pitkään aikaan saanut mitään musajuttuja edistettyä. Syytän bändittömyyttä.

Asiasta kukkapurkkiin. Habanerot on alkaneet kasvamaan ihan kivan kokoisiksi taimiksi. Monet katastrofit niillä vielä saa aikaan. Hahaaa.

Asiakaspalvelua suoraan manalasta

Kerrankin.

Kerrankin töiden taustamusiikiksi laitoin Radio 957:kan.

Ajattelematta asiakkaiden mielipidettä Mötley Crüesta, Ganesista, Kissistä, HCSS:tä, Skid Row:sta tai muista mielestäni varsin menevistä orkestereista.

Sillähän kaikki immeiset ovat ilmoittaneet heille käyvän mikä tahansa radio kanava. Vaikka, moinenhan on selkeästi pelkkää kohteliaisuutta, että ollaanpa vaatimaton.

Pirun urpoa, miksi pitäisi olla vaatimaton? Vaatimaton = kohtelias? Millä järjelllä?

Tässä  näemme  kohteliaan  kodin.

No. Kuitenkin. Tämän rokkiradion jätin taustalle hiljaisesti kuuloaistiani rauhoittamaan. Aiemmin päivällä meinasin pyörtyä kesken asiakkaan, joten uskoin ansainneeni edes musiikin palkinnoksi siitä että jaksoin loppupäivänkin pystyssä.

Niinpä juuri tällä kerralla luokseni tuli mummeli suuri kultainen risti kaulassa, muutenkin hänestä välittyi että hän fanittaa suuresti tuota pääjehua "pilvien päällä".

Tämä hieno rouva hetken siinä hierontapöydällä uinui hiljaa kommunikoimatta.

Luulin naisen todella nukkuvan, sillä noin puolet asiakkaistani ottavat torkut ripsien laiton aikana.

Ja pian havahduinkin siihen että rouva sanoo:

"Kai sinä tiedät, että tuo tuommoinen rokkenrolli on 

pakanallista musiikkia?"

Koita nyt sitten vastata tuohon jotain järkevää..

OOOOO-ooo-OOO-o-Oo-O-ooo-OOO!!

Mitäs tässä, siivoilen talonäyttöä varten.

Hassuja löytöjä tuli muuten tehtyä kun saa siivottua.

Esimerkiksi vanha "Ystäväni"-kirja.

"Tämän kirjan omistaa"-osio oli etenkin... noh...sanottaisiinko vaikka näin, että voipa myötähäpeän tunne itseäänkin kohden olla harvinaisen suuri.

Juuu.... no olin 7, tosta on jo aikaa!!!

Pienehkoa darraakin havaittavissa, olinpa tuolla Jack the Roosterissa eilen. Joku ihan kiva keikkakin siellä taisi olla, ei kyllä muistu mieleen että mikä.

Mut tää jatkaa nyt siivousta. HCSS kannustaa.

Ammatinvalita, juu'u, nappiin meni. Eiku?

Ripsiteknikko.

Ripsimuotoilija.

Ihminen jolla täytyy olla helvetin hyvä näkö ja kirurgin kädet.

Neitihömppäyksen ammattilainen, minä.

Nii'in, mikä meni vikaan? Okei okei, kyllä mä yllättävän hyvä olen pidennyksiä tekemään ja nopeakin.

Kerrampa pidin hohtavan valkeita farkkuja, varmaan ainoat siistit farkut jotka omistan, rupikonnanreisieni peittäjinä. Ja nojailin kyynärpäillä hierontapöydän päätyyn.

Olinpa siinä juuri lisännyt liimaa jadekivelle jossa irtoripset yksitellen kastan. Tätä liimaa kuuluisi siinä olla parin nuppineulanpään verran, ettei pääse kippaamaan ja menisi hirmuisesti hukkaan. No arvatkaa oliko yhtään enemmän?

Yyyeap!

Nojasin siinä sitten vähäsen enemmän. Henkeä pidätellen asettelin ripseä silmään - kunnes tunsin reidelläni jotain. Sitten kuului ruohonjuuritasolta  pikku "kops!".

No siellähän se kivi oli. Oikeinpäin, ei liimaantunut lattiiaan.

Mutta ei vaan meikäläiselle osu ikinä niin hyvä tuuri; farkuissa oli (ja on) ihan mukavan kokoinen parin sentin halkaisijaltaan suurehko musta, märkä liimaläntti. Wihiii, meni läpi ja farkut pilalla + liimaantuneet jalkaan siitä kohden kiinni. (Kuvia ei moisesta unfortunately löydy, sillä riiviö systerini Sade ei ole vieläkään vaivautunut lähettämään akuttoman kamerani laturia till tammerfors.)


Poikkeustilanteethan ovat sitten asia siis niiiin totally erikseen. Kaverit ovat poikkeustilanne, jookosta kookosta?

No olipa tuo ystäväiseni Emmi viime perjantaina tullut toistamiseen räpsyttimiä hankkimaan. Siinä höpöteltiin 45min samalla kun ripsiä laittelin. Siinä loppuvaiheessa piti vielä hitusen liimaa lisätä, ja nopeasti meinasin tämän suorittaa.

Korkki auki, painan muutaman tipan, pullo korkin luo, eiku?

Tökkäsin pullon suulla vasempaan peukalooni. Suun vieressä sattui sitten olemaan aika reilusti vanhempaa liimaa.

Tosin siinä ei vanhuus auttanut. Osu ja uppos, peukalo aivan mustassa xtra strong-liimassa.

"No ei se mitään, teen nää vikat äkkii ja sit pyyhin jollai tä liima pois"

Pinsetit käteen, teen, valmista tuli! 

Pinsetit pois kädestä. Eiku? 

Peukalo tunnoton ja liiman ansiosta musta/harmaa ja paikoilleen jämähtänyt, kuten myös pinsetit siinä kädessä. 

Jonkin ajan kuluttua liimanpoistoaineen, öljyn (ohentaa liiman) ja asetoonin kanssa pelleiltyäni peukalo sai takaisin normaalin värinsä sekä liikuntakyvyn. Sitten laittauduttiin "pikaisesti" ja lähdettiin vähän Amadeukseen funfun. 

Aamullakin oli tosi funfun kun asiakkaan piti tulla jo klo 10, mutta tekikin oharit ja heräsin taas turhaan, se on niin kivaa! 

Eiku?

Lisääää viiniä!

Kolmatta päivää kipeänä. Duunit peruttu ja yritän nukkua.

Juuri kun olin saavuttamassa toivotun levollisen tilan, kuulen mummopuoleni Anjan astelevan sisään ja tämä ilmoittaa tulleensa siivoamaan. Myös tämän äänekäs ja kreisi cavalier tapittaa minua ovenraosta.

Monen epätoivoisen nukkumisyrityksen jälkeen luovutan ja tallustelen keittiöön koneelle.

Mummo tiskaa vieressäni raivokkaalla tahdilla. Pian tämä n. 80 vuotias sähköjänis huomaa punaviinitonkan pussin makoilevan tiskipöydän vieressä. Pussi sisältää vielä ison lasillisen viisasten juomaa.

Mummo alkaa saarnaamaan kuinka nämä pussukat ovat hirmuisen rumia. Kuuntelen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - tekniikalla, kunnes tuli lause, joka havahdutti minut.

"Mun on nyt pakko juua tää pois, on niin hirveän näköistä!"

Käännän katseeni heti ja huomaan absolutistin mummelin vetävän satsia ykkösellä alas.

Katselen kulmat kurtussa tuota spektaakkelia.

Muutaman minuutin jälkeen mummelin tiskausteho nopeutuu puolella, ja mietin muutamaan otteeseen, menikö näköaistini pikakelaukselle vaiko ei.

Linda Holm nyt se hihittelee kun löys jääkaapista pitsataikinaa..

25 minuuttia sitten ·  ·  1

BlaahBlaahBlaah

"That kind of love is a lie, sold in fairytales and plastic valentines!"

Blaahblaahblaah. 

Kiva olla yksin himassa, yskiä ja aivastella ja lukea facebookista ihmisten "hyväää ystävänpäiväääääää ihQraQsuPoksut!!!!! <696969" -tyylisiä päivityksiä. 

Mitäköhän kauheuksia sitä sais aikaan tänään. Vielä olis 2 asiakastakin illalla.  

Tää päivä on mitäänsanomaton.

Antakaas mulle ehdotuksia, mitäs sitä tekis?

Ja niin vesi muuttui viiniksi. Huonolla menestyksellä.

Eiku?

Noh. Tänään kuitenkin näen vain punaista.

Huonolla menestyksellä.

Kipeenä ollaan. Nokka vuotaa, aivastuttaa ja hedari. Koska duuni pukkaa päälle, päätin sinnitellä vielä ja hoitaa duunit olotilasta huolimatta. Aika huonolla menestyksellä.

Kipeyden kunniaksi päätin värjätä hiukseni. Vaikkakin moinen on turhaa älykkyysosamäärän epätoivoista peittelyä.

Andeegsi huonohgo laadu ja meigidön pärsdä. Ei vaan nuhas jaksa meikata. Se toteutuu kummiski huonolla menestyksellä.

Ja värikin tuli valittua huonolla menestyksellä. Kuultaa blondeus vähän läpi. Ja nytten en tiedä, halajanko takaisin blondiksi vaiko hieman tummentaa nykyistä lettiäni.

No oli siihen värjäykseen muukin syy. Oon tässä jahkaillu puoli vuotta pitäiskö-ei-pitäiskö, ja nyt koulussa on ystävänpäivän kunniaksi väriviikko, eli joka päivä pukeudutaan johonkin tiettyyn väriin.

Huonolla menestyksellä.

Ja tietysti tuo yliarvostettu 14.2. on pinkki/punainen päivä. Joten miksi ei.

Niin pukeutuminenhan siinä on ykkössijalla, niin päätimpä pesaista leopardikuvioisen punaisen huivini, joka sattuneesta syystä on viime käyttökerrastaan asti kärynnyt vahvasti vanhalle Strongbow'lle.

Huivi lavuaariin ja pesuaineet + vesi samaan syssyyn.

Lopputulos:

Näiltä näkymin jäljelle jäivät mustat leopardiläikät. Huivin selviämisestä ei toistaiseksi ole takeita.

Me Loves ........ CHILIIIIIIII!!!!

Hahaa! Viimein!

Meikä on viime kesän chilifesteiltä asti ollut aiiivaaan chilifriikki. Päähänpistosta ilmoitin frendit chilinmaistelu"kisaan" ja palkaksi siitä saivat maailman tulisimmat Chilit, naga morichit. Oli sen verta karsea kokemus sen mikroskooppisen palasen maistaminen, että meikäläisen tapaturmanhakuisuudella jäi aivan koukkuun itsensä kiduttamiseen.

Samalla tuli sitten koukututtua Poppamiehen napalminalleihin. Aiiivaann supermahtava tapa ärsyttää ihmisiä; "haluuks nallekarkkei?", ja kun toinen 2 puraisun jälkeen maistaa sen napalmin... se ilme :)))
Ja ne on oikeasti aivan helvetin hyviä. Suosittelen.

Siitä asti on ollut pikkuinen haave saada itselleen nagaa kasvamaan.

Tänään aattelin sitten toteuttaa haaveen; ainakin melkein. Nagaa ei kuitenkaan lähikaupasta ollut saatavilla, niin tyydyin vielä habaneroon. Ostin 5 isoa ja tuoretta habaneroa kotiin, hintaa satsilla oli vajaa euro. Sitten himassa leikkasin muutaman niistä auki ja nappasin siemenet. Operaatio itämis-istutuksen jälkeen tämä rokkarinörtti sulkeutui huoneeseensa ja alkoi feispuukkaamaan.

Silmää kutitti. (Tuo se ei sitten taida mulla ikinä tietää hyvää?)
Joten rapsutin siitä vierestä.

Murtosekuntin jälkeen tuskan tunne oli taas kosketeltavissa.

Ai suaaattanaa. Sattuuu. SATTTUUUUU!!!!


Kirvelyn taso sietämätön. Joo o, mä ehkä olisin voinut harkita käsien pesua sen chilikäsittelyn jälkeen. Ei vaan kuulu toi turvallisuus tapoihin. Ajattelin sitten levittää Body shopin "rauhoittavaa" mangorasvaa siihen.

Ja vitut rauhoittavuudesta. Kipu vaan lisääntyi kun aiheuttaja pääsi leviämään.

Siinä sitten purtiin taas hammasta ja kirottiin. Jonkin ajan jälkeen alkoi helpottaa ja viimein pesin kätöseni. Silmää kutitti taas. Joten rapsutin.

Nyt silmään meni sitten etusormen kynnen alle jäänyt minisaippua-annos. Ja habaneron mehut.

Ja ei toki taaskaan sattunut.

Haista paska, Body Care SEN - LIQUID HAND WASH - Natural Moisturizing effect with Glycerin & Vitamin E SAVON LIQUID. (Viddu mikä nimi.)


Kaiken takana on naiiiiineen käsieenpesuaineee.


En kyll malta oottaa et pääsen karmeisiin tuskiin kun itse kasvattama habanero on maistettavissa!

Elämänkertani

Heh, toi meikäläisen pikkuserkunperkele rustas eilen mun tulevan elämänkerran muotoon, jossa se vielä löytyy wikipediasta. Maybe some day. Mutta aika hyvä kyllä :D

"Linda Holm oli suomalainen ripsiteknikko, hän yritti kasata yhtyettä monet kerrat siinä onnistumatta. Hänestä tuli lopulta ammattilaisripsiteknikko. Linda sai lopulta yhtyeen kasaan jonka nimi oli pervers don't say nothing. Kuitenkin pian yhtyeen kasaamisen jälkeen lindan päälle ajettiin autolla heidän keikkansa aikana. Kuukausi myöhemmin yhtye sai levytyssopimuksen capitol recordsilta ja rahaa oli kuin roskaa. Lindan tilille jäi vain 200 euroa, jotka hän oli tienannut 16 vuotiaana kun Robin Packalen kävi pidentämässä ripsiään. Linda polttohaudattiin turussa ja heitettiin jokeen. Tämä ripsiteknikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai muita samantapaisia artikkeleita."

En tiiä miten meiän lavalla on auto, mutta mun tuurilla toi vois kyllä onnistuakkin.

Blondi jälleen vauhdissa

Olinpa tuossa reissailemassa viikonlopun ajan Lahdessa ja Heinolassa. Kelaataanpas perjantaihin:

Aamu starttasi pommiin nukkuneena, kuinkas muutenkaan. Hyppään pystyyn ja tallustan portaat ylös. Tällä kertaa ylös asti onnistuneena. Sisäinen navigaattorini johtaa minut keittiöön ja siellä boksille, joka oli tuolloin ravinnut minua jo viikon ajan - Nutrilet viiden päivän diettisafkat. Käsiini päätyy mansikkapirtelöjauho.

Kaadan jauhot juomapulloon, lisään maidon ja alan sekoittaa raivolla. Vatkaan ylös, alas, ylös, alas.

Blondin aistit ovat hitaat. Vasta nyt huomaan, että unohdin sulkea pullon korkin, ja mansikkapirtelöä on metrin säteellä joka suunnassa.

Nappaan talouspaperin ja pyyhkäisen enimmät pirtelöt pois ja juon sen tilkan mikä pullon pohjalle oli jäänyt.

Ja koska olen ilkeä ihminen, heitän vitivalkeat piilolinssit päähäni. Onhan se kiva säikytellä ja järkyttää ihmisiä pitkin päivää. Sitten kaverukseni Jossun mopoauton kyydissä koululle. Täydellä teholla ensimmäiset 2 tuntia, sitten vetäydyn säästöliekille ja notkun loppupäivän. Himaan takaisin, nutrilet-kasvisliemi naamaan ja facebookkiin kirjautuminen. Hetken selailtuani muistan että huomenna olisi edessä Päijät-Hämeen surkeaan pääpisteeseen siirtyminen pikkuserkkujen bändin Feral Haten livesettiä tsiigailemaan.

Jätkät olisivat lämppäilemässä Profane Omenia Kasisalilla. Päätän siis etsiä kyseisen tapahtuman Facebookin kätköistä. Etusivulla onkin muistutus "Tammi-mähinä. Tänään klo 18.30"

Mitä. MITÄ. TÄNÄÄN?!?!?!


Ok ok. laukut kasaan, pikasuihku, vaatteiden vaihto ja menox!

Bussissa viereen istahtaa n. 25 vuotias nörtihtävä opiskelijapoika. Meinaan ladata ne akut matkan aikana ja nukkua.

Työnnän kuulokkeet reikiin pääni sivuilla ja käsken iPodiani rentouttamaan minut soittamalla tällä kertaa Avataria, Murderdollsia ja Helloweenia. Juuri päästyäni musiikilliseen nirvanaan, tilaan joka on meikäläiselle se pyhin, rentoutus täynnä lepoa ja samalla täyttä agressiivisuutta... se viereinen Tuntematon Taukki nappaa toisen kuulokkeen korvastani ja sopertaa jotain aikataulusta.

Mieleni tekee vastata pelkällä vihaisella mulkaisulla. Jätän kuitenkin väliin ja sanon ystävällisesti että juu ollaan klo se ja se Lahdessa.

Mutta väliäkö sillä ystävällisyydellä, kun jätkä huomaa piilolinssini. Ensin tyyppi kavahtaa 10cm kauemmas, sitten ilmoittaa ymmärtäneensä.

Jatkan. 2h 15min perseenkulutuksen jälkeen huomaan olevani tutuilla kulmilla ja heti alkaa tuttujen bongailu ja lähden kävelemään ex-bändikaverini Essin kanssa Kasisalia kohti. Bussin pikku viivästyksen takia alkaa taas pikku kiire ahdistella.

Nippa nappa kerkeän sisään samalla minuutilla kun soitto alkaa. Vartijat katsoivat meikäläistä kuin mitäkin rännittäjää, kun laukussa oli 3 paperista suljettua pussia jossa oli selkeästi jauhoa sisällä. Eivätpä tainneet tajuta niiden olleen Nutrilet-kasvisliemen aineksia...

Pystyy muuten meikäläisen bongaamaan eturivistä vasemmalta. Mutta hyvin nää jätkät (+ muija) veti! Feral Haten menoista pääsee kanssa tietoiseksi tykkäämällä Facebookissa: http://www.facebook.com/pages/Feral-Hate/128283147269208

Sen jälkeen matka jatkui Heinolaan yöksi ja mummollassa sössöilyä koko lauantai. Aika mitäänsanomaton päivä, jos ei lasketa sitä sokkia kun kuulin Vains of Jennan lopettaneen.

Sunnuntaina paluumatka ei lähtenyt erityisen lupaavasti. Ovesta ulos astuessa ensitöikseni kippasin jäällä. Takaraivo vieläkin kipeä. Pysäkillä sitten tuli seisoskeltua 15min. Heti bussin penkille istuttuani kädessä olleen muovikassin pohja puhkesi ja myöhemmin vissyvesipullo kuohusi syliin.

Heinolasta Lahteen päästyäni oli joutoaikaa 20min. Marssin sisälle ja ilmoitin kassalla ostavani juniorilipun välille Lahti - Tre (Junioirilippu tarkoitettu alle 17 vuotiaille).

Kuten yleensä kaikki muutkin, tämä kassarouva mulkaisi minua ja eikä uskonut meikäläisen olevan niin nuori. Yleisimmin musta arvattu ikä on 26v. Koulussa kuitenkin tyyli on vähän erilainen.. Kassamuija sanoo "Ai niinkös meinasit. Paljos sul on ikää?"

Ja... noh.. meikä kun on "muutamaan otteeseen" hyödyntänyt tätä vanhemmalta näyttämistä ja on tullut huiputeltua ikää kaupungilla lähes joka viikonloppu, niin sitä tottuu sanomaan vähän muuta mitä oikeasti olikaan. Avaan suuni:

"öömm, 19.."

Hoksottimet päässäni alkavat taas surraamaan. "EIKU!!!!!!!!!!!!!"


Pikku selittelyn ja naurun jälkeen sain lippuni ja häippäsin kutakuinkin onnellisena siitä läävästä (läävän synonyymi on Lahti).

INFO

Sori, saattaa mennä hetki että saan taas päiviteltyä. Kiireitä duunissa ja koulussa...pari viikkoa ja pitäis..malttia hei senkin siiselit :D

Voi jumalauta mummo!

Kohta olisi sitten lähtö Leville häihin pippaloimaan.

Aloinpa tuossa sitten pakkailla reissua varten, kun tajusin olevani yksin kotona. Porukalla menee musavalintoihini hermo vaikka kuinka hiljaisella pitäisin, joten nyt oli tilaisuus huudattaa oikein olan takaa.

Ikkuna oli auki, ja biisivalinnakseni otin Hardcore Superstarin "Guestlist". Kiinnittäkää huomionne introon, loppubiisillä ei tähän tekstiin katsoen ole mitään väliä.

Ja täällä sataa lunta hemmetin paljon at the moment.


Mummoja on moneen lähtöön. On neulojamummoja, pakertavia mökkimummoja, söpöjä mummoja, hulluja mummoja. Siivooja mummoja, pelottavia mummoja, urheilumummoja ja kiukkuisia mummoja.

Naapurin mummo on välimuoto kiukkuisesta ja siivooja mummosta.

Tuolla se päättäväisesti, suoraan ikkunaani vastapäätä, tekee lumitöitä suunnilleen lasten hiekkalapion kokoisella auralla täydessä hiljaisuudessa.

Mummo pysähtyy ja pitää vaatimattomasti noin kahdenkymmenen sekunnin tauon.

Ja kun ilmoille kajahtaa ärtyneen poken runolliset lauseet,

"Voi jumalauta jätkä mitä sä et oikeen tajuu, mä oon jo pari kertaa sulle sanonu et sä ET OO vieraslistalla, että alahan kuule vetää tai rupee luuvitonen heilumaan, saatana, 

vitun sankopää perkele!",

hyppää mummo arviolta puoli metriä säikähdyksestä ilmaan, huutaen ja kaatuen dramaattisesti lumeen.

Hihhihhaah, olenko liian ilkeä jos nauroin aivan täysillä kun mummo huutaa itsekin jumalautaa ja tallustaa kärttyisenä sisälle?  

Tampereen punajuurikurssit ja Soinin painajaiset

Tämä joululoma on kyllä yhtä pirun seikkailua. Siihen reissutahtiin kun pääsee menojalka tottumaan, pysähtyessä koivet vipattaa jatkuvasti. Ja seuraavat kaksi kuukautta näyttävät, keikkarintamalla ainakin, todella tyhjiltä.

Tekisi mieli skipata tästä hetkestä suoraan kesäkuuhun ja alkaa etkoilemaan Mötley Crüen keikkaa. Mutta kun moinen on aika toivotonta toteuttaa, pitäisi keksiä jotain ohjelmaa tälle kevään ajalle keksiä. 

Käännyn Tampereen työväenopiston kurssilehtisen puoleen. 

Ja herranlettas! Täällähän on houkuttelevia kursseja! 

Kuka lähtee minun kanssain virkkaamaan mattoja? Haloo! Kuka? 

Entäpäs, kuka ei muka olisi aina haaveillut pitsinnypläyksen aamukurssista? 

Vai miten olisi käänteentekevä vesilohikäärmeen vuosi -kurssi? 

Tai jos lähdettäis perehtymään ev. lut. seurakuntien rikosluetteloihin?

Lähdetään porukalla viemään isukit kohteeksi haastava koira-kurssille?

Kuka väittää, ettei joskus olisi unelmoinut pääsevänsä tekemään joulukoristeita sanomalehdistä? Tässä onkin hyvin vuosi aikaa tehdä ensivuoden koristeet! Tuksun naama etusivulta tähdeksi ja koko suku kiljuu! Ihastuksesta vai kauhusta, sen saatte itse päättää.

Ja jos ei ihan vielä innosta ensi joulun suunnittelu, niin talvi on vielä säälittävän ajankohtainen aihe. Sen kunniaksi lähdetään tekemään talvisia koristeita säleverhoista! Joohan? Miksi kädet eivät nouse?

Entä perinneruoan ystävät ja ruokablogien pitäjät, eikö Punajuuren lumoissa-kurssi yhtään polttele?

Tehdään punajuurilaatikkoa! Punajuurihyytelöä! Punajuurikakkua! Punajuuripihvejä! Punajuuripirtelöä! Rakkautemme olkoon armas punajuuri! 

Mitenkäs olisi unikurssi? Jaetaan kokemuksia unista ja niiden merkityksistä. 

Timo Soinin pahin painajainen olisi varmaankin, että hänen nigerialainen poikaystävänsä tekisi abortin! 

Tarina Palettesta ja ripsien raidoittamisesta

TEKSTI SISÄLTÄÄ TUOTESIJOITTELUA JA MAINONTAA. TEKSTI SISÄLTÄÄ TUOTESIJOITT..


Niille jotka eivät tiedä, pääni on blondi.

Tosin se taitaa tekstienkin perusteella olla arvattavissa.

Ja vaikka luonnostanikin olen äärimmäisen vaaleaverikkö, inhoan luonnonvärin kiiltoa ja kidutan hiuksiani värjäämällä kuontaloani jatkuvasti vaaleammaksi.

Oli taas moisen toimenpiteen aika. Nappasin Prisman hyllyltä lompakolleni sopivimman värin Poly Palette Intensiv-Creme-Colorationin. On se kyllä jännä miten moni hankala sana saa tuotteen kuulostamaan paremmalta. Hintaa lootalla oli 7,15e.

Sitten mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun vain nähdäkseni sun puuterihuiskun eiku ei. Mullahan on niitä itsellänikin. No taivalsin kotiin. Hetken fiilistelin musan parissa (ei Juicen) ja aloitin.

Sekoittelen mömmöt toisiinsa, suojaan käteni muovihanskoilla. Heti korkin kärjen katkaistuani nenään pistää harvinaisen äkäinen haju. Jatkan.

Puristan pullosta käteeni kunnolla värjäysmömmöä ja alan levittää sitä käsin päähäni. Kuten vähän kaikki muukin, duuni starttasi lupaavasti. Jatkan.

Hanskani ovat liukkaat mömmöstä. Nopeutan tahtia, sillä taustaäänistä päätellen joku kaipaa minua Facebookissa (...mutta eihän facebook ole tuote!).

Lisään väriä. Tunsin, että jotenkin sitä pääsi sitten liukumaan hanskastani pois. Kumarrun hieman vilkuilemaan mihin tämä ammoniakkia sisältävä myrkky tippui. Samassa tunnen pistävää kipua vasemmassa silmässäni. Jo hajultaan kirvelevää hiusväriä oli valunut erittäinkin epämukavasti tuohon taikapalloon silmäkuopassani.

Puolisokeana hamusin vesihanaa. Viskon hanskat hiiteen.

Ja sitten tuntuu oikean jalan alla märkää. Astuin siis tippuneeseen hiusvärilänttiin. Totean siis läntin sijaitsevan Päivin rakkaan vihreän, vanhan IKEAn pikkumaton päällä.

Huuhtelen silmääni kuumeisesti ja kiroan silmätippojen kadonneisuutta / olemassaolemattomuutta.

Haluan niskaani napin "Punasilmäisyyden poisto".  "Muuta värejä" saattaisi olla kanssa aika siisti.

Siinä sitten hammasta purren huomaan silmän punoittavan, koetan kuurata mattoa ja hoitaa pään värjäyksen kunnialla loppuun asti. Vaikkakin ilman sitä kunniaa.

Kun viimein oli hiukset taas kuivat, värjäillyt ja raidoitetut sekä suurinosa silmän punertavuudesta kadonnut, huomasin myös blondanneeni ripseni.

Ja saaneeni taiottua mattoon keltaiset täplät.