Metsäakrobatiaa, lievästi sanottuna

Sosoriso!! Tää kesä on vain sellaista juoksentelua pitkin maita, mökkejä ja kaupunkeja, että tää kirjoitus vaan jää vähemmälle..

Mutta mökkiin ja metsään palatakseni (ei enään fyysisesti, ikinä, kiitos).

Tuli taas vietettyä jussit Heinolan mökillä. Samainen saari kuin ensimmäisessä tekstissäni Aikamoinen kalannaama. Lähdin aatonaattona omalta mökiltämme käymään pikkuserkun mökillä. Moiselle päästäkseen piti vain kiertää metsäpolun kautta n. kilometrin lenkki. 

Metsän reunaan päästyäni jo tajusin, millainen murhaajaparvi minua odotti edessäpäin. 

Oli aurinkoista, mutta metsä oli pilkkopimeä. Puista valui pihkan sijaan syvänpunaista verta. (No okei, ei valunut, mutta koetan luoda tunnelmaa.)

Pimeys johtui kesäaikamme vitsauksista - itikoista. Hyttysistä. Katalista verenimijöistä. Henkilökohtaisesti pahimmista vihollisistani. (Hyttysenpistot jättävät meikäläiselle ikuiset arvet käsiin, allergikko kun olen.)

Latasin kannustusmusiikikseni Def Leppardin Rock of Agesin ja syöksyn koko metsämatkan läpi hyttyset mustana pilvenä perässäni.

"What do you want, what do you want?! I want rock 'n' roll, yes I do ! Long live rock 'n' roll!"

Kun illat oli istuttu, saunottu ja väkijuomia hitusen nautittu, oli aika paluumatkalle. Soitantavuoron valtasi Mötley Crüe biisillä Chicks = Trouble. 

"Oh yeah, I have a jet, my balls are deep in debt, and all she hears is cha-cha-chaching! But she wants more, a gold diggin' whore, Here comes the lawyers again!"

Juoksen, juoksen, juoksen ja laulan. Maasto oli hitusen hankalahkoa meikäläisen puolihuomioiselle askelille.

Ylämäki, alamäki, kivi, kivi, mutaa, oksa silmillä, alamäki, kuoppa, kivi..

Alamäki. 

Kuoppa. 

Juoksen loivaa alamäkeä, astun kuoppaan ja yläkroppani jatkaa taas matkaansa huomaamatta jalkosen jumittumista. Kummahkon nopeasti huomaan maastonpohjan lähestyvän näkökenttäni lähimpiä tiloja, joten laitan käteni kasvojeni eteen, ottamaan vastaan laskun. 

Kun käteni osuvat maahan (au.) jalkani irtoavat (siis kuopasta, eivät minusta, huh hu..) ja jatkavat matkaansa yläkroppani ylitse, tämän jälkeen vetäen minut istuma-asentoon. 

Sitten taas g-voimat päättävät koetella yläruumistani, ja pääni jatkaa matkaa eteenpäin äkilliseen pusikkoon, ja huomaan risujen raapivan kohtalaisen epämukavasti kavojani. 

Nämä 70 sanaa tiivistettynä yhteen lauseeseen: Astuin kuoppaan, heitin kuperkeikan ja lopussa törmään pusikkoon. Ja hyttyset saivat minut hetkellisesti kiinni, joten jatkoin taas juosten ja lenkaten.

Nokinenäilyä

Täällä taas. Nyt on tullu oltua sen verta kipeänä ja aika paljon reissailemassa, että on tää kirjoittelu vähän jäänny, sry!

Niin siis. Kipeänä. Vähän kaikenlaista vaivaa.

Lauantaina on tullu jossain vaiheessa hieman sumentona olevaa iltaa paskottua oikea ranne. Venähtäny tai jotain vastaavaa shittiä.
Selkä on aina duuniasennon takia kipeä. Pää nyt reistaa jatkuvasti.
Toissayönä heräsin siihen että meinasin tukehtua - suu ja nenä pulppusivat verta. Random syistä.
Polvi vieläkin ruhjeisena ja mustelmalla koristeltuna tosta mansikkaan kippaamisesta.
Ja nuha. Ihan vitunmoinen.

Vaan menoa ei hidasteta, perkele! Huomenna tsekkailemaan Beatles forever - musiikaalia, ylihuomenna JUMALAUTA  ROCKIN' HELLSINKI (See ya there bitches!), perjantaina jos henki vielä pihisee suuntaan Pakkahuoneelle tsekkailemaan Sonata Arcticaa ja lauantaina Kreikka kutsuu.

Ja pitäähän sitä taas jotenkin tälläytyä (meikäläisen mittakaavalla).
= Girls Girls Girls -paidan kaula-aukko suurennukseen ettei näyttäis ihan säkiltä. (Miesten paita kun on...)
=Kynnet mustiksi.

Uusi kynsilakka sitten oli öööm, vähän mielenkiintoinen. Avatessa pullo purkautui kuin tulivuori. Pyyhkäisin lakat paperiin ja aloin sotkemaan kynsiä.

Kuvailin tossa sitten niitä kynsiä, selailin facebookkia = tuhlasin elämääni, niistin ja..

Joo mun täytyy kuvailla tämä teille yksityiskohtaisesti. Gonna keep it clean and simple!

Nappasin paperin pöydältä ja...

Niin.

Ei tietenkään ollut sattumoisin se mustasta kynsilakasta märkä paperi.


Jospa sitä jatkaisi tätä lärvin puhdistusta..

Lavasähläystä

Anteeksi anteeksi ihanat, en ole nyt kerennyt juttuilla!

Töissä aivan törkeää kiirettä, keposia 12 tuntisia päiviä pitkä liuta takana ja vielä pidempi edessä, ette tekään sillon kamalasti jaksais täällä satuilla, puhumattakaan että pienehkot linnunaivonne moisia muistaisivat.

Tsirp tsirp quack sinne vaan siis!

Laitellaan nyt sitten tosta vapusta jotain. Öööääöäh. En mä kehtaa kirjoittaa.

Vappulook

No, minullahan oli silloin päivällä "keikka" koulun vapputapahtumassa. Akkarin (eli siis, epäsivistymättömät kanat siellä, akkari on akustinen) kanssa. Yksi frendi oli mukana, ja idea tuli ihan extempore.

Mulla on tässä suht. hiljattain todettu paniikkihäiriö, (psykologi sanoo että mun taustoihin nähden olisi huolestuttavampaa jos mulla ei olisi niistä mitään "jälkioireilua" eli pitäisi varmaan miettiä sitä hyvänä juttuna?!?) ja oli harjotukset justiinsa takana, soitin & lauloin aluks yksin, huomasin että soitto itellä vähän kärsi ja ääni epäröi, kun kädet alkoivat pienenkin yleisön edessä tärisemään, vaikkei oikeasti pelottaisi. Sitten kun tulin lavalta alas, huomasin sen tyypin laulelevan mun biisien seasta scorppareiden Wind of Changea, ja tuli sitten taas puhuttua ennen kuin pidemmälle ajatteli; "vedä toi mun kans?"

Ja sitten, päivän verran treenattuna mentiin hoitamaan se "show". Vähän kaveri sekos lavalla, lauloi kertsin kahdesti kohdassa jossa ei pitänyt ja "seurasin" sitä soitossa, tämä unohti mun osuuden (duettona) kokonaan kun luuli et oltiin jo siinä missä pitää vetää kahdesti, ja alkoi laulaa väärää osuutta.

Mä sitten tietysti taas ajattelematta toimin ensin - lopetin soiton ja kysyin 300 ihmisen edessä suoraan mikkiin

"mitä vittua sä vedät?"

Bling bling-ketjureaktio ja muita hämmentäviä tekijöitä

Wappen wappen! Kohta se on! Ihan just!

Laitattekos jotain extraa vapuksi?
Mä en ole ikinä tykännyt pitää pitkiä kynsiä, hankaloittaa kaikkea ja pitkillä ei voi soittaa skittaa / bassoa. Nyt kuitenkin vapuksi aattelin taas laittaa ne itse liimattavat. Mahd. vähällä rahalla, köyhä kun olen.

Vessasta löytyi jättipaketti niitä kynsiä, ranskalaisen manikyyrin tapaisia. Itteäni ne ei kiinnosta, joten päätin napata 10 sopivaa mukaani ja lakata ne hienommiksi. Avasin paketin. Tajusin sen olevan käsissäni ylösalaisin, ja muutama tippui "pohjan" ollessa auki, enkä voinut sulkea takaisin, koska muutama jäisi kannen väliin.

Pysyn paikoillani ja mietin toimintasuunnitelmaa.

"Jos pidän tän niin kiinni kuin voin, ja kiepautan nopeasti oikeinpäin.."

Hammasta purren valmistaudun.

4, 3, 2, 1, ACTION!

Ja niin. Eihän se pysynyt niin kiinni kuin piti. N. 100 kynttä on pitkin vessaa. Repeän nauruun ja mietin taas päässäni "vittu miten voi olla näin urpo!!!!"

Kerään kynnet ja alan operoimaan valitsemiani. Etsin kätösiini sopivat lakat ja hopea-glitteriä. Lakkaan pohjan metallihohtoisella tummanpunaisella, alaosan viistoon mustalla ja kärjen hopealla. Annan kuivua. Sitten laitan hieman kirkasta kärkiin viistosti ja uitan glitterissä, anna kuivua ja asettelen samalla tavalla alas vielä "ketjun" glitteriä. Wohoo! Tämän touhuan läpi 10 kertaa. Lopputulos ihan kiva:

En kiinnittänyt vielä muita kynsiä, toikin vaan testinä eikä kunnolla kiinni ja nappasin senkin irti.

Sitten sain toisen päähänpiston, ripset kaipasivat kipeästi huoltoa, joten huollatampa ne itse!

Vittu kuinka sattui. Sen takia pidennyksiä ottaessa silmät ovat kiinni: jotta liiman haju ei kirvele silmiä. No paha laittaa itselleen silmät kiinni, itkin niitä pistäessäni koko tunnin hakaten aina välissä pöytää.

Hakkasin vaan kun sattui niin pirusti, eikä nähnyt kunnolla.

No olin unohtanut sen glitteripurkin auki. Samanlainen purkki kuin tämä.

Hakkasin vaan pöytää. Sitten käsi osui johonkin.

Jep. Osuin siihen glitterin reunaan. Koko sisältö kimposi mun päälleni.

Sokissa. Mä kimallan. Yhdennäköisyyteni diskopalloon oli uskomaton. Nauroin ja mietin epätoivoisena, kuinka kohta pitäisi mennä töihin - ja mä kimallan.

Imuria hakemaan. Koko pöytä, minä, lattia, tietokoneen näppäimistö, ja yleisesti kaikki vieressä ollut on glitterissä.

Imuroin itseäni ja sitten pöytää. Katson hetken muualle, ja takaisin kääntyessäni havaitsen mustan kynsilakkani lähestyvän imurin suuta pelottavalla tahdilla. Koitan vetää imurin äkkiä pois - ja käännänkin sen täysin niin, että lakka suhahtaa sisään. "kops kops" ja sammutan imurin äkkiä. Katson sen suusta sisään, ja repeän taas täysin.

Siellähän se. Koitan valuttaa ulos. Ei auta. Hakkaan pöytään. Pöydän reuna meni kolhuille, imurissa ei jälkeäkään, puhumattakaan että lakkapullo liikkuisi. Tökin sitä eteenpäin - liikahtaa noin sentin, sitten jumittuu lopullisesti.

Isukki apuun! Tyyppi rikkoo pullon imurin sisään, mutta imuri saatiin takaisin toimintäkykyiseksi.

Alan imuroimaan loputkin glitterit pöydältä.

Ja hups - 3 kpl kynsistä menee imuriin. Vittu JESS!! En saanut niitä enään ulos, joten kohta pitäisi toteuttaa operaatio uusiksi.


Nimimerkillä Kauneudenhoitoalanammattilainen...

Kivoja wappuja!!

Hiustahmoja n' roll!

Moimoikaikki!

Mieleeni muistui tässä monen vuoden takainen sattumus, ikää taisi olla jotain 11v silloin.

Tukka sattui olemaan likainen, joten kuurata se piti. Ja turha tieto: hiusten pesuun yleensä käytetään jotain kaupallista mönjää, jota myydään helvetin hienoilla nimillä upeissa purkeissa ja pyydetään saatananmoinen hinta jostain mukamas uudelleen rakentavasta / korjaavasta / palauttavasta mömmöstä.

Ja hei pliis. Lukekaa aina ne hiton etiketit ennen kun heitätte ne sisällöt päähänne. Ihan vaan sillä, että mä en suuremmin ole niin muistanut tehdä. Ikinä. Ehkä kannattaisi. So.

"Pesin" tukkani silloin jollain kiukaan kiillotusvahalla.

Puhdistuikin niin perhanasti.


AINIIIN! Oon taistellut tukkani takaisin blondiksi! Vielä on pinkki sävy siinä, muttei pahasti.

Ps. käväsin eilen illalla katsomassa Carolinea, kun olivat taas Tampereella. Vittu se on aina vaan niin mahtava. Jos ette tiedä, tutustukaa. Totally worth it. Tässä on ehkä Suomen tämän hetken kovin rock-yhtye. Heikkoja biisejä ei ole.

...Pyörii, lapset siinä hyörii..

No nyt on taas niiiiiiin vanhaa matskua, ai että.

Että mitä?

Noh. Minähän olen siis Nastolassa asunut valtaosan iästäni, "huikeat" kymmenen vuotta, nelivuotiaasta eteenpäin. Tässä keississä ikää oli 7 vuotta.

Ja olipa kerran pitkä kuuma kesä ja pienempi ajanmääre siitä, pitkä kuuma päivä.
Sekä pikku-kukkasen "tappajaranta". Nimetty paikallisten hullumuikkujen mukaan.

(äh vittu mä olen väsynyt, nää vitsit on niin paskoja nyt..)

Ei siis kummiskin. Jotkut taitavat tietää paikan, ja siihen johtavan Kankaanmäen. Siis mäen. Sen vitun jyrkän, hiekkaisen, kuoppaisen ja sen tien reunat jotka sortuvat jatkuvasti tietä kaventaen.

Melkein joka ainoa aurinkoinen (ja sateinen) päivä poljettiin naapurin kaksi vuotta vanhemman Lisan kanssa tälle rannalle Haravakylän perukoilta pulikoimaan koko päiväksi.

Hypättiin molemmat vanhojen liilojen mummopöyrien satulaan ja poljettiin.

Ja vittu kuinka rakastin mun pyörää. Eikä tietenkään siinä jarrut toimineet, olihan se sentään mun fillari.

Saavuttiin tämän vittumaisen mäen huipulle. Ensin parikymmentä metriä suoraan, sitten kiva kurvi oikealle ja jyrkkä ja pitkä suora, jossa vauhti hiljenisi ihan itsekseen.

Lisa meni ykkösenä, olihan se mun paras kaveri ( ja on kaveri vieläkin :) ) ja näytti mallia. Mä en ollut niinkään mestaripolkia vielä tuolloin, etenkään jyrkissä tilanteissa ja toista kertaa uskalsin vasta ajaa tämän mäen kokonaan, aiemmin olin aina taluttanut jyrkimmän osuuden. Okei, joo, jänistin. Enkä vaan vähän.

Mutta tällä kertaa kaikki peliin, täysillä alas.

Ja joojoo, olin kiltti, tietysti mulla oli kypärä. Hieno punainen koristeltuna 101-dalmatialaisilla. Ja sekin niin perkeleen håt. Oikeasti.

Ja niin, mäki lähestyy. Alku hienosti.

Kurvi. Täydellistä.

Liian hyvin ollakseen totta, ja ihanan kylmä viima pääsi poistamaan hikeä otsaltani.

Nostan kypärän päästä jotta viilentyisin täysin. Samalla hetkellä kun nostan toisen käteni tangosta ja lasken kypärää otsalta niskalle, ajan  kuivuneeseen lätäkkö-kuoppaan.

En tyssää paikoilleni, vaan hienosti ajan ylitse.

Ja sitten. Pyörä alkaa huojua, oikealle, vasemmalle, oikealle..

Toinen kuoppa.

Lennän hienostin tangon ylitse. Enkä tietenkään päästä pyörästä irti.

Kerran kuperkeikka.

Toisen kerran.

Kolmas kerta toden sanoo.

Sen jälkeen makaan turvallani hiekkatiessä, joka paikka valuu verta ja itkun seasta huudan täysillä kauas eteenpäin kadonnutta "LIIIIIIIIIIIIISAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!"

Viereisessä talossa asuvat ihmiset olivat kesken grillailujensa katsoneet kauhuissaan ryssimisiäni, ja tulivat jelppimään ja tarjosivat vielä kyydin kotiin. Kiitos.

Ja lopputuloshan oli täydellisesti paskana ollut pyörä, lääkärireissu, ei mitään murtunutta mutta kaikki raajat verillä sekä päätös etten saanut uida kunnolla koko loppukesänä. Ja sattui kyllä niin pirusti ettei pahemmin tehnyt mielikään.

Voi vitun Kukkanen...

Ammatinvalita, juu'u, nappiin meni. Eiku?

Ripsiteknikko.

Ripsimuotoilija.

Ihminen jolla täytyy olla helvetin hyvä näkö ja kirurgin kädet.

Neitihömppäyksen ammattilainen, minä.

Nii'in, mikä meni vikaan? Okei okei, kyllä mä yllättävän hyvä olen pidennyksiä tekemään ja nopeakin.

Kerrampa pidin hohtavan valkeita farkkuja, varmaan ainoat siistit farkut jotka omistan, rupikonnanreisieni peittäjinä. Ja nojailin kyynärpäillä hierontapöydän päätyyn.

Olinpa siinä juuri lisännyt liimaa jadekivelle jossa irtoripset yksitellen kastan. Tätä liimaa kuuluisi siinä olla parin nuppineulanpään verran, ettei pääse kippaamaan ja menisi hirmuisesti hukkaan. No arvatkaa oliko yhtään enemmän?

Yyyeap!

Nojasin siinä sitten vähäsen enemmän. Henkeä pidätellen asettelin ripseä silmään - kunnes tunsin reidelläni jotain. Sitten kuului ruohonjuuritasolta  pikku "kops!".

No siellähän se kivi oli. Oikeinpäin, ei liimaantunut lattiiaan.

Mutta ei vaan meikäläiselle osu ikinä niin hyvä tuuri; farkuissa oli (ja on) ihan mukavan kokoinen parin sentin halkaisijaltaan suurehko musta, märkä liimaläntti. Wihiii, meni läpi ja farkut pilalla + liimaantuneet jalkaan siitä kohden kiinni. (Kuvia ei moisesta unfortunately löydy, sillä riiviö systerini Sade ei ole vieläkään vaivautunut lähettämään akuttoman kamerani laturia till tammerfors.)


Poikkeustilanteethan ovat sitten asia siis niiiin totally erikseen. Kaverit ovat poikkeustilanne, jookosta kookosta?

No olipa tuo ystäväiseni Emmi viime perjantaina tullut toistamiseen räpsyttimiä hankkimaan. Siinä höpöteltiin 45min samalla kun ripsiä laittelin. Siinä loppuvaiheessa piti vielä hitusen liimaa lisätä, ja nopeasti meinasin tämän suorittaa.

Korkki auki, painan muutaman tipan, pullo korkin luo, eiku?

Tökkäsin pullon suulla vasempaan peukalooni. Suun vieressä sattui sitten olemaan aika reilusti vanhempaa liimaa.

Tosin siinä ei vanhuus auttanut. Osu ja uppos, peukalo aivan mustassa xtra strong-liimassa.

"No ei se mitään, teen nää vikat äkkii ja sit pyyhin jollai tä liima pois"

Pinsetit käteen, teen, valmista tuli! 

Pinsetit pois kädestä. Eiku? 

Peukalo tunnoton ja liiman ansiosta musta/harmaa ja paikoilleen jämähtänyt, kuten myös pinsetit siinä kädessä. 

Jonkin ajan kuluttua liimanpoistoaineen, öljyn (ohentaa liiman) ja asetoonin kanssa pelleiltyäni peukalo sai takaisin normaalin värinsä sekä liikuntakyvyn. Sitten laittauduttiin "pikaisesti" ja lähdettiin vähän Amadeukseen funfun. 

Aamullakin oli tosi funfun kun asiakkaan piti tulla jo klo 10, mutta tekikin oharit ja heräsin taas turhaan, se on niin kivaa! 

Eiku?

Ja niin vesi muuttui viiniksi. Huonolla menestyksellä.

Eiku?

Noh. Tänään kuitenkin näen vain punaista.

Huonolla menestyksellä.

Kipeenä ollaan. Nokka vuotaa, aivastuttaa ja hedari. Koska duuni pukkaa päälle, päätin sinnitellä vielä ja hoitaa duunit olotilasta huolimatta. Aika huonolla menestyksellä.

Kipeyden kunniaksi päätin värjätä hiukseni. Vaikkakin moinen on turhaa älykkyysosamäärän epätoivoista peittelyä.

Andeegsi huonohgo laadu ja meigidön pärsdä. Ei vaan nuhas jaksa meikata. Se toteutuu kummiski huonolla menestyksellä.

Ja värikin tuli valittua huonolla menestyksellä. Kuultaa blondeus vähän läpi. Ja nytten en tiedä, halajanko takaisin blondiksi vaiko hieman tummentaa nykyistä lettiäni.

No oli siihen värjäykseen muukin syy. Oon tässä jahkaillu puoli vuotta pitäiskö-ei-pitäiskö, ja nyt koulussa on ystävänpäivän kunniaksi väriviikko, eli joka päivä pukeudutaan johonkin tiettyyn väriin.

Huonolla menestyksellä.

Ja tietysti tuo yliarvostettu 14.2. on pinkki/punainen päivä. Joten miksi ei.

Niin pukeutuminenhan siinä on ykkössijalla, niin päätimpä pesaista leopardikuvioisen punaisen huivini, joka sattuneesta syystä on viime käyttökerrastaan asti kärynnyt vahvasti vanhalle Strongbow'lle.

Huivi lavuaariin ja pesuaineet + vesi samaan syssyyn.

Lopputulos:

Näiltä näkymin jäljelle jäivät mustat leopardiläikät. Huivin selviämisestä ei toistaiseksi ole takeita.