Ja niin vesi muuttui viiniksi. Huonolla menestyksellä.

Eiku?

Noh. Tänään kuitenkin näen vain punaista.

Huonolla menestyksellä.

Kipeenä ollaan. Nokka vuotaa, aivastuttaa ja hedari. Koska duuni pukkaa päälle, päätin sinnitellä vielä ja hoitaa duunit olotilasta huolimatta. Aika huonolla menestyksellä.

Kipeyden kunniaksi päätin värjätä hiukseni. Vaikkakin moinen on turhaa älykkyysosamäärän epätoivoista peittelyä.

Andeegsi huonohgo laadu ja meigidön pärsdä. Ei vaan nuhas jaksa meikata. Se toteutuu kummiski huonolla menestyksellä.

Ja värikin tuli valittua huonolla menestyksellä. Kuultaa blondeus vähän läpi. Ja nytten en tiedä, halajanko takaisin blondiksi vaiko hieman tummentaa nykyistä lettiäni.

No oli siihen värjäykseen muukin syy. Oon tässä jahkaillu puoli vuotta pitäiskö-ei-pitäiskö, ja nyt koulussa on ystävänpäivän kunniaksi väriviikko, eli joka päivä pukeudutaan johonkin tiettyyn väriin.

Huonolla menestyksellä.

Ja tietysti tuo yliarvostettu 14.2. on pinkki/punainen päivä. Joten miksi ei.

Niin pukeutuminenhan siinä on ykkössijalla, niin päätimpä pesaista leopardikuvioisen punaisen huivini, joka sattuneesta syystä on viime käyttökerrastaan asti kärynnyt vahvasti vanhalle Strongbow'lle.

Huivi lavuaariin ja pesuaineet + vesi samaan syssyyn.

Lopputulos:

Näiltä näkymin jäljelle jäivät mustat leopardiläikät. Huivin selviämisestä ei toistaiseksi ole takeita.

Varsinainen kodinhengetär

Arkisin olen ahkera tuijottamaan jalkojani ja samalla toivomaan olevani hieman menevämmässä paikassa.

Siinä jossain välissä noteerasin jalkojen läheisyydessä sijaitsevien Converse-tennareideni muuttuneen lievästi sanottuna tummahkoimmaksi. Nuo mukavat joka rokkarin perusmonot olivat syntyneet valkoisiksi, joissa nilkan kohdalla oli punaisia / sinisiä epämääräisiä länttejä, jotka muodostivat tekstin  LOVE.

Vaikka olenkin kaikkeamuuta kuin "lovefani" joka haaveilee purppuraunelmia päivänsä kuluksi.

However, anyway, anyhow.

Päätinpä nuo ulkona käytettävät jalkateriensuojukseni sitten pesaista. Myös vanhoista merkinnöistä tuttu Rita oli taivastellut samaa asiaa ja kuskasi 2 paria omia lenkkareitaan luokseni. Tottakai suostuin nämäkin pesaisemaan.

Vittu mä olen tossun alla.

Miten  voin  auttaa ?
Harvinaisen  pöllö  kuva.

                                     
                                     
Ja tuumasta toimeen.

Työnsin Ritan kengät koneeseen, säädin jonkin kivan ohjelman, nappasin ensimmäisen Ritan kanssa nestemmäiseksi pesuaineeksi todetun pullon kaapista ja kippasin sitä sellaiseen kivaan pikku muovikulhoon. Jostain kumman syystä halusin omat kenkäni pestä käsin. Kutsutaan sitä vaikka ajantapoksi.

Nestemmäinen  pyykinpesuaine.,

Kone surraamaan ja vettä altaaseen, kengät veteen ja samaista ainetta sinneniin. Pienestä pitäen olen kokenut tuon pesukoneen sisälmyksiin muovinläpi katselun erittäin kiehtovana, ja kurkkasin sinne jälleen.

Ja ei helvetti mikä vaahdon määrä!


Noh, kaipa se siitä. Tais tulla vaan vähän liikaa, ei sen kummempaa..

Hetken hinkkaan käsin näitä omia kenkiäni ja lisään pesuainetta.

Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin käsieni kuivuvan reipasta vauhtia ja kenkien muuttuvan koviksi. Taas hinkkaan hetken, ja seuraavan kerran tarttuessani pesuainepulloon, vilkaisen sitä vähän tarkemmin.

Voi vittu.

Pesuohjelman keskeytys ja sitten odottelua että järjetön määrä vaahtoa katoaisi tyhjennyksessä.

Kyllä ne kengät selvis hengissä, tosin ovat "vähän" jäykät. Mutta kyllä oli rankka puhdistus, kun väritkin alkoi kuultaa kivasti.. Kuvat eivät kyllä tässä kohtaa kerro kaikkea.

Sensijaan kädet päättivät luoda nahkansa Ajax-yliannostuksen saatuaan, minä tiuskimisia Ritalta ja kunnian jatkaa mainettani surkeana pyykinpesijänä. Jess. Ja tuoksuvat aivan putipuhtailta keittiökaakeleilta.


(Infona vielä, ulkomuodon vaihtelu jatkuu. Pilkunnussijana on pakko odotella sitä täydellistä kokonaisuutta..)