BlaahBlaahBlaah

"That kind of love is a lie, sold in fairytales and plastic valentines!"

Blaahblaahblaah. 

Kiva olla yksin himassa, yskiä ja aivastella ja lukea facebookista ihmisten "hyväää ystävänpäiväääääää ihQraQsuPoksut!!!!! <696969" -tyylisiä päivityksiä. 

Mitäköhän kauheuksia sitä sais aikaan tänään. Vielä olis 2 asiakastakin illalla.  

Tää päivä on mitäänsanomaton.

Antakaas mulle ehdotuksia, mitäs sitä tekis?

Jouluja!

Tällä kertaa, antaa kuvien kertoa mun joulufiiliksestä.

Tylsyydellä oli osuutta asiaan.

Vihaan  joulua.  Ei  mulla  muuta.

Varsinainen kodinhengetär

Arkisin olen ahkera tuijottamaan jalkojani ja samalla toivomaan olevani hieman menevämmässä paikassa.

Siinä jossain välissä noteerasin jalkojen läheisyydessä sijaitsevien Converse-tennareideni muuttuneen lievästi sanottuna tummahkoimmaksi. Nuo mukavat joka rokkarin perusmonot olivat syntyneet valkoisiksi, joissa nilkan kohdalla oli punaisia / sinisiä epämääräisiä länttejä, jotka muodostivat tekstin  LOVE.

Vaikka olenkin kaikkeamuuta kuin "lovefani" joka haaveilee purppuraunelmia päivänsä kuluksi.

However, anyway, anyhow.

Päätinpä nuo ulkona käytettävät jalkateriensuojukseni sitten pesaista. Myös vanhoista merkinnöistä tuttu Rita oli taivastellut samaa asiaa ja kuskasi 2 paria omia lenkkareitaan luokseni. Tottakai suostuin nämäkin pesaisemaan.

Vittu mä olen tossun alla.

Miten  voin  auttaa ?
Harvinaisen  pöllö  kuva.

                                     
                                     
Ja tuumasta toimeen.

Työnsin Ritan kengät koneeseen, säädin jonkin kivan ohjelman, nappasin ensimmäisen Ritan kanssa nestemmäiseksi pesuaineeksi todetun pullon kaapista ja kippasin sitä sellaiseen kivaan pikku muovikulhoon. Jostain kumman syystä halusin omat kenkäni pestä käsin. Kutsutaan sitä vaikka ajantapoksi.

Nestemmäinen  pyykinpesuaine.,

Kone surraamaan ja vettä altaaseen, kengät veteen ja samaista ainetta sinneniin. Pienestä pitäen olen kokenut tuon pesukoneen sisälmyksiin muovinläpi katselun erittäin kiehtovana, ja kurkkasin sinne jälleen.

Ja ei helvetti mikä vaahdon määrä!


Noh, kaipa se siitä. Tais tulla vaan vähän liikaa, ei sen kummempaa..

Hetken hinkkaan käsin näitä omia kenkiäni ja lisään pesuainetta.

Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin käsieni kuivuvan reipasta vauhtia ja kenkien muuttuvan koviksi. Taas hinkkaan hetken, ja seuraavan kerran tarttuessani pesuainepulloon, vilkaisen sitä vähän tarkemmin.

Voi vittu.

Pesuohjelman keskeytys ja sitten odottelua että järjetön määrä vaahtoa katoaisi tyhjennyksessä.

Kyllä ne kengät selvis hengissä, tosin ovat "vähän" jäykät. Mutta kyllä oli rankka puhdistus, kun väritkin alkoi kuultaa kivasti.. Kuvat eivät kyllä tässä kohtaa kerro kaikkea.

Sensijaan kädet päättivät luoda nahkansa Ajax-yliannostuksen saatuaan, minä tiuskimisia Ritalta ja kunnian jatkaa mainettani surkeana pyykinpesijänä. Jess. Ja tuoksuvat aivan putipuhtailta keittiökaakeleilta.


(Infona vielä, ulkomuodon vaihtelu jatkuu. Pilkunnussijana on pakko odotella sitä täydellistä kokonaisuutta..)

Maailman hitain puolimaraton?

Sen lisäksi että olen erittäin fiksu, kalloni on todella paksu.

Hehee, sehän rimmaa. Tässä pikku stoori, tapahtunut 363 päivää sitten.

Yhdistän hommaan Linda-Suomi-Linda sanakirjan.

Oltiin justiinsa muutettu ahdistavaan äänieristysvapaaseen betonikuutioriviin ilman omaa tilaa (teidän kielellänne rivitaloon). Niihin aikoihin oli tullut vähän suurempiakin muutoksia, esimerkiksi mainittakoon se että mut paiskattiin pihalle edeltävänä päivänä steiner-koulusta. Itteäni se ei ressannu mutta toisia taisi vähän hiertää.

Illemmalla, about yhdeksän aikaan tuli Nauta (kutsutte omaanne "äidiksi") kotiin ja sai kilarit jostain turhasta, jos en ihan väärin muista niin taisi olla systeri jättänyt lehmän suurien muuntuneiden hikirauhasten kalsiumpitoisen, elintarvikkeenakin myydyn eritteen (maidon) pöydälle.

Alias Nauta H. ei sen suurempia syitä tarvitse hullun puolensa esittääkseen. Kutsuttakoon tilannetta vaikka pikkuiseksi "arjen erimielisyyksien selvittämiseksi".

Siinä jossain välissä kun sain itseni valonnopeasti eteiseen, nappasin Kiinan muoviset lahjat maailman jaloille (crocsit) messiin, vaan tuli navetasta karannut ystävämme sorkat kopisten perässä ja kiskoi nämä jaloistani "ja minun maksamilla kengilläni sinä et lähde mihinkään".

Voimasanoilla lausettani terästäen ilmoitin ettei minua tarvitse "hetkeen" takaisin huudella. Takaisin kuului "pysy pentu pihalla, takaisin ei ole vittu tulemista!" Tämä kelpasi minulle kuin nakutettu.

Siinä sitä oltiin. Marraskuu, torstai, kello about 23, päällä toppi ja farkut, taskussa kännykkä huutaen ruokaa (virtaa) mutta vailla saldoa, 15snt ja pleku, ei kenkiä. Kenenkään Lahdessa asuvan kaverin tarkkaa osoitetta en tiennyt, joten lähin mahdollinen paikka viettää yö oli myymätön ex-kämppä naapurikunnassa Nastolassa, matkaa (Jalkarannasta Haravakylään) noin 20km.

Ja eikun talsimaan.

Akku loppui 15min matkan jälkeen, autoja harvassa, ja satunnaisista kauppojen valotauluista pystyi tsekkaamaan kellonaikaa ja lämpötilaa, miinuksen puolella oli.

Aika ilkeältä loppumatka tuntui paljaalle iholle, kun jo sulanneille ensilumille levitetty hiekoitus oli asfaltilla, iho tarttui kylmään asfalttiin ja kivet repivät auki. Kun vihdoin pääsi kotiin asti, ei lämpö enää tuntunut iholla kun sisään meni. Puolimaratonini kesti ajaltaan 3,5 tuntia.

Sulattelin itseäni puolisen tuntia, ja juuri kun arvon hra Matti Nukku teki taas tulojaan, kuului ulkoata ison auton ajavan pihaan (MIKS MUN UNIA AINA HÄIRITÄÄN?!?!??!?!?). Sitten näkyi ikkunasta kahden taskulampun valot. Seuraavaksi koputettiin oveen. "Hitusen" väsyneenä mutisin yläkerrassa itsekseni että avatkoon itse prkl.

Ja takaovi aukesi.

"Päivää, täällä olis poliisi, ootko Linda täällä? Ai moi, toi sun äitis soitti että sut pitää hakea kun tota koulua olis huomenna. Sillä on ikävä sua, että mennääs kotiin."

Taas lempivoimasanojani käyttäen kysäisin että oletko torvi tietoinen, että kello on kolme yöllä.

Loppua en jaksa selittää, mutta kyllä vitutti mennä koko matka takaisin poliisin kyydissä 20 minuutissa.