Sen lisäksi että olen erittäin fiksu, kalloni on todella paksu.
Hehee, sehän rimmaa. Tässä pikku stoori, tapahtunut 363 päivää sitten.
Yhdistän hommaan Linda-Suomi-Linda sanakirjan.
Oltiin justiinsa muutettu ahdistavaan äänieristysvapaaseen betonikuutioriviin ilman omaa tilaa (teidän kielellänne rivitaloon). Niihin aikoihin oli tullut vähän suurempiakin muutoksia, esimerkiksi mainittakoon se että mut paiskattiin pihalle edeltävänä päivänä steiner-koulusta. Itteäni se ei ressannu mutta toisia taisi vähän hiertää.
Illemmalla, about yhdeksän aikaan tuli Nauta (kutsutte omaanne "äidiksi") kotiin ja sai kilarit jostain turhasta, jos en ihan väärin muista niin taisi olla systeri jättänyt lehmän suurien muuntuneiden hikirauhasten kalsiumpitoisen, elintarvikkeenakin myydyn eritteen (maidon) pöydälle.
Alias Nauta H. ei sen suurempia syitä tarvitse hullun puolensa esittääkseen. Kutsuttakoon tilannetta vaikka pikkuiseksi "arjen erimielisyyksien selvittämiseksi".
Siinä jossain välissä kun sain itseni valonnopeasti eteiseen, nappasin Kiinan muoviset lahjat maailman jaloille (crocsit) messiin, vaan tuli navetasta karannut ystävämme sorkat kopisten perässä ja kiskoi nämä jaloistani "ja minun maksamilla kengilläni sinä et lähde mihinkään".
Voimasanoilla lausettani terästäen ilmoitin ettei minua tarvitse "hetkeen" takaisin huudella. Takaisin kuului "pysy pentu pihalla, takaisin ei ole vittu tulemista!" Tämä kelpasi minulle kuin nakutettu.
Siinä sitä oltiin. Marraskuu, torstai, kello about 23, päällä toppi ja farkut, taskussa kännykkä huutaen ruokaa (virtaa) mutta vailla saldoa, 15snt ja pleku, ei kenkiä. Kenenkään Lahdessa asuvan kaverin tarkkaa osoitetta en tiennyt, joten lähin mahdollinen paikka viettää yö oli myymätön ex-kämppä naapurikunnassa Nastolassa, matkaa (Jalkarannasta Haravakylään) noin 20km.
Ja eikun talsimaan.
Akku loppui 15min matkan jälkeen, autoja harvassa, ja satunnaisista kauppojen valotauluista pystyi tsekkaamaan kellonaikaa ja lämpötilaa, miinuksen puolella oli.
Aika ilkeältä loppumatka tuntui paljaalle iholle, kun jo sulanneille ensilumille levitetty hiekoitus oli asfaltilla, iho tarttui kylmään asfalttiin ja kivet repivät auki. Kun vihdoin pääsi kotiin asti, ei lämpö enää tuntunut iholla kun sisään meni. Puolimaratonini kesti ajaltaan 3,5 tuntia.
Sulattelin itseäni puolisen tuntia, ja juuri kun arvon hra Matti Nukku teki taas tulojaan, kuului ulkoata ison auton ajavan pihaan (MIKS MUN UNIA AINA HÄIRITÄÄN?!?!??!?!?). Sitten näkyi ikkunasta kahden taskulampun valot. Seuraavaksi koputettiin oveen. "Hitusen" väsyneenä mutisin yläkerrassa itsekseni että avatkoon itse prkl.
Ja takaovi aukesi.
"Päivää, täällä olis poliisi, ootko Linda täällä? Ai moi, toi sun äitis soitti että sut pitää hakea kun tota koulua olis huomenna. Sillä on ikävä sua, että mennääs kotiin."
Taas lempivoimasanojani käyttäen kysäisin että oletko torvi tietoinen, että kello on kolme yöllä.
Loppua en jaksa selittää, mutta kyllä vitutti mennä koko matka takaisin poliisin kyydissä 20 minuutissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti