Suamen kiäli haltuun taas, perkele!

Heh. Tilasin tossa pizzaa.

Darrapäivä. Ja nyt ei tule niinkään hääppöinen juttu, lopeta lukeminen än yy tee NYT jos ei kiinnosta!

Vedettiin eilen kaverin kanssa lähipubissa karaokelistan joka ainut Dingon biisi. Ja pari Popedaa.

Olo sen mukainen, korvissa suhisee ja pää pipi.

Niin se pizza. Ensin venailin 40min, ei siinä mitään. Sitten kuski soittaa "miikä se osoiite olii? Minä ole nnyt ekssyynnyt tänné!"

Opastan. Ja 30min taas venailua. Hemmetti.

Sitten kun viimein herra saapui paikalle, toivotti hyvää ruokahalua.
Minä viisas vastaan "kiitos samoin!"

Nopsasti ovi kiinni ja tilanne karistettu.

Oli taas paska teksti, mutta varoitin. Kukaan ei käskenyt lukea, muahahahahhaaa.

Mun sarvet on taas nähtävissä..

maailman paskin blogiteksti ikinä. älä vaan lue. olen tosissani,.

mä en tiedä miksi mutta hirmuisesti teki mieli kirjoittaa.
tilanteeseen viitaten se on kullä erittäin hankalaa nyt.

mä lupaan joku päivä lisää tekstiä. Semmosta kunnolista. palataan siihen jossain välissä.

Mä kuuntelen muuten VoJia nyt. Ei pä taida ketään kiinnostaa. Jaan tämän jalon tiedon teille silti. Voihan tätä ajatkutsen virtaa, hommaa vaan tulvii vaikkei oikeastaan mitään asiaa ole.

Tiiäksä,

joo puhun sulle, taino kirjoitan,

sen fiiliksen, kun oot porukan keskellä, mutta silti niin kaukana kaikista?

Welcome to the club.


mä odotan hetken että ryssin jotain ja saan siitä teille juttua. lupaan, kyllä mä jotain saan ryssittyä. Ei mee kauaa.

Alkoi heti kaduttaa päätös että aion julkaista tämän. Tuskaisesti siirrän jyrsijän oikean käteni alla "Julkaise teksti" napin kohdalle. Tää on kyllä kaamein teksti ikinä. Älä pliis lue tatä. kukaan ei saa ikinä tietää. voiei.

Taustalla VoJin Lizzy huutaa "I don't care about nothing!"

Joten miksi minäkään. menköön. Nyt voit siirtää katseesi 4 riviä ylemäs. Noidan kehä, ikuinen kierre. Voi v.

Nauroin tälle vuoden. Wihii.

Siivous on aika makee duuni.

Juu tosiaan, kauppaan mä päädyin duuniharjoitteluun.

Homma sujuu ongelmitta ja mukavasti mummeleita auttaen.

No okei okei. Vähän huiputin;

Tänään olin siivoojan duunissa. (jotka ovat lukeneet "Siivooja syntyjään" merkinnän, taitavat huomata jo tässä kohtaa katastrofin ainekset).

Yhdeksi hommista tuli siirtää yksinkertaisella vetopumpulla helvetinmoinen läjä puulavalla lepääviä sokeripaketteja, jauhoja, kahveja yms sivuun, vetäistä roskat niiden paikalta harjalla, sitten mopilla pyyhkiä pölyt & pestä lattia ja siirtää lavat lasteineen pävineen takaisin.

Reippaana työläisenä aloitin. Sen vetopumpun käyttö on mulla ehdottomasti kaikkea muuta kuin sulavaa, mutta 3 lavaa jauhoineen päivineen ja 2 lavaa kahvipaketteja siirtäneenä sokeritkin tulisivat siirtymään suuremmitta ongelmitta.

Siirryin jauhojen luota vieressä olevien sokerien luo. Joku asiakas pyysi näyttämään mistä löytyy kuivahiiva, ja unohdin ämpärillisen täynnä likavettä siihen missä se oli edellisen siivouksen aikana katsottuna sivussa (=siinä missä sokerit) ollut.

Ämpärin täysin unohtuneena nappasin vetopumpun ja aloin työntää sitä puisen lavan alle, tarkkaillen (huonolla) näölläni muutamaa sataa pakettia sokeria joka sen päälle oli kasattu. Homma sujui kuin rasvattu.

Noin viisi sekuntia.

Silmäkulmaani kutitti.

Muistutan olevani kekittyessäni erittäin viisas.

Eri asia mihin keskittyy.

Silmäkulmaani murtosekunnin rapsuttaessani jätin lenkkarin, jossa by the way jalkani oli, pumpun pyörän alle. Se pysäytti liikkeensä. Ei paha.

Tosin minä jatkoin pumpun aloittamaa matkaa taaksepäin.
Tosin jalkani jäi paikalleen. Uhmasin painovoimaa mukavan pikku hetken ja totesin asiasta kuin pikkulapsi kummitusjunassa "iiiiiiiiiiiiiiik!"

Selkäni johtamana kävin makuulle siis keskelle nimeltämainitsematonta mutta suurehkoa kauppaa.

Tuli ahdisteltua siihen suoraan taakse jäännyttä ämpäriäkin. Taisin olla vähän liian äkkipikainen kumppani kun 20min tuttavuuden jälkeen hyppäsin makuulle viereen.

Niinkin äkkipikainen että ämpäri päätti lähteä vesi edellä karkuun.

Sensijaan sokeripakettipinon päälimmäiset yksilöt seurasivat alhaalla tapahtuvaa kaaosta niin järkyttyneenä, että päättivät viimeisen ja ainoan vaihtoehdon olevan joukkoitsemurha.

Niimpä nämä kukkulankingit hyppäsivät yhdessä vuoreltaan alas. Sisälmykset valahtivat juuri lattialle levinneeseen likaveteen ja iho pehmeni & hajosi veteen.

Taukeille suomenkielinen selvennys: vesi + sokeri + paperi @ lattia = aivan helvetin likainen, tahmea lattia.

Niimpä valonnopeasti tarinamme pääpöllö pomppasi lattialta selkä märkänä ylös, koko kaupan katseiden seuratessa (muutkin taisivat kuulla sokereita pelottavan sotahuutoni ja metallisen mopin räsähdyksen lattialle), vilkutin iloisesti ja naurusta taasen vaappuen valvontakameralle ja näytin nykyisessä yhteiskunnassamme yleisesti käytettävän käsimerkin (myönnä, ajattelit ensimmäisenä keskisormea! hyi sinä.) käteni lyhimmällä ulokkeella (tunnetaan myös nimellä peukalo) kaiken olevan ok siinä toivossa ettei kukaan henkilökunnasta katsonut sähläystäni elektronisen ihmeen linssin läpi.

Siivoaminen on sotkuista puuhaa.

Onse lattia viel ehkä vähä tahmee.

Maailman hitain puolimaraton?

Sen lisäksi että olen erittäin fiksu, kalloni on todella paksu.

Hehee, sehän rimmaa. Tässä pikku stoori, tapahtunut 363 päivää sitten.

Yhdistän hommaan Linda-Suomi-Linda sanakirjan.

Oltiin justiinsa muutettu ahdistavaan äänieristysvapaaseen betonikuutioriviin ilman omaa tilaa (teidän kielellänne rivitaloon). Niihin aikoihin oli tullut vähän suurempiakin muutoksia, esimerkiksi mainittakoon se että mut paiskattiin pihalle edeltävänä päivänä steiner-koulusta. Itteäni se ei ressannu mutta toisia taisi vähän hiertää.

Illemmalla, about yhdeksän aikaan tuli Nauta (kutsutte omaanne "äidiksi") kotiin ja sai kilarit jostain turhasta, jos en ihan väärin muista niin taisi olla systeri jättänyt lehmän suurien muuntuneiden hikirauhasten kalsiumpitoisen, elintarvikkeenakin myydyn eritteen (maidon) pöydälle.

Alias Nauta H. ei sen suurempia syitä tarvitse hullun puolensa esittääkseen. Kutsuttakoon tilannetta vaikka pikkuiseksi "arjen erimielisyyksien selvittämiseksi".

Siinä jossain välissä kun sain itseni valonnopeasti eteiseen, nappasin Kiinan muoviset lahjat maailman jaloille (crocsit) messiin, vaan tuli navetasta karannut ystävämme sorkat kopisten perässä ja kiskoi nämä jaloistani "ja minun maksamilla kengilläni sinä et lähde mihinkään".

Voimasanoilla lausettani terästäen ilmoitin ettei minua tarvitse "hetkeen" takaisin huudella. Takaisin kuului "pysy pentu pihalla, takaisin ei ole vittu tulemista!" Tämä kelpasi minulle kuin nakutettu.

Siinä sitä oltiin. Marraskuu, torstai, kello about 23, päällä toppi ja farkut, taskussa kännykkä huutaen ruokaa (virtaa) mutta vailla saldoa, 15snt ja pleku, ei kenkiä. Kenenkään Lahdessa asuvan kaverin tarkkaa osoitetta en tiennyt, joten lähin mahdollinen paikka viettää yö oli myymätön ex-kämppä naapurikunnassa Nastolassa, matkaa (Jalkarannasta Haravakylään) noin 20km.

Ja eikun talsimaan.

Akku loppui 15min matkan jälkeen, autoja harvassa, ja satunnaisista kauppojen valotauluista pystyi tsekkaamaan kellonaikaa ja lämpötilaa, miinuksen puolella oli.

Aika ilkeältä loppumatka tuntui paljaalle iholle, kun jo sulanneille ensilumille levitetty hiekoitus oli asfaltilla, iho tarttui kylmään asfalttiin ja kivet repivät auki. Kun vihdoin pääsi kotiin asti, ei lämpö enää tuntunut iholla kun sisään meni. Puolimaratonini kesti ajaltaan 3,5 tuntia.

Sulattelin itseäni puolisen tuntia, ja juuri kun arvon hra Matti Nukku teki taas tulojaan, kuului ulkoata ison auton ajavan pihaan (MIKS MUN UNIA AINA HÄIRITÄÄN?!?!??!?!?). Sitten näkyi ikkunasta kahden taskulampun valot. Seuraavaksi koputettiin oveen. "Hitusen" väsyneenä mutisin yläkerrassa itsekseni että avatkoon itse prkl.

Ja takaovi aukesi.

"Päivää, täällä olis poliisi, ootko Linda täällä? Ai moi, toi sun äitis soitti että sut pitää hakea kun tota koulua olis huomenna. Sillä on ikävä sua, että mennääs kotiin."

Taas lempivoimasanojani käyttäen kysäisin että oletko torvi tietoinen, että kello on kolme yöllä.

Loppua en jaksa selittää, mutta kyllä vitutti mennä koko matka takaisin poliisin kyydissä 20 minuutissa.