Nokinenäilyä

Täällä taas. Nyt on tullu oltua sen verta kipeänä ja aika paljon reissailemassa, että on tää kirjoittelu vähän jäänny, sry!

Niin siis. Kipeänä. Vähän kaikenlaista vaivaa.

Lauantaina on tullu jossain vaiheessa hieman sumentona olevaa iltaa paskottua oikea ranne. Venähtäny tai jotain vastaavaa shittiä.
Selkä on aina duuniasennon takia kipeä. Pää nyt reistaa jatkuvasti.
Toissayönä heräsin siihen että meinasin tukehtua - suu ja nenä pulppusivat verta. Random syistä.
Polvi vieläkin ruhjeisena ja mustelmalla koristeltuna tosta mansikkaan kippaamisesta.
Ja nuha. Ihan vitunmoinen.

Vaan menoa ei hidasteta, perkele! Huomenna tsekkailemaan Beatles forever - musiikaalia, ylihuomenna JUMALAUTA  ROCKIN' HELLSINKI (See ya there bitches!), perjantaina jos henki vielä pihisee suuntaan Pakkahuoneelle tsekkailemaan Sonata Arcticaa ja lauantaina Kreikka kutsuu.

Ja pitäähän sitä taas jotenkin tälläytyä (meikäläisen mittakaavalla).
= Girls Girls Girls -paidan kaula-aukko suurennukseen ettei näyttäis ihan säkiltä. (Miesten paita kun on...)
=Kynnet mustiksi.

Uusi kynsilakka sitten oli öööm, vähän mielenkiintoinen. Avatessa pullo purkautui kuin tulivuori. Pyyhkäisin lakat paperiin ja aloin sotkemaan kynsiä.

Kuvailin tossa sitten niitä kynsiä, selailin facebookkia = tuhlasin elämääni, niistin ja..

Joo mun täytyy kuvailla tämä teille yksityiskohtaisesti. Gonna keep it clean and simple!

Nappasin paperin pöydältä ja...

Niin.

Ei tietenkään ollut sattumoisin se mustasta kynsilakasta märkä paperi.


Jospa sitä jatkaisi tätä lärvin puhdistusta..

Lisääää viiniä!

Kolmatta päivää kipeänä. Duunit peruttu ja yritän nukkua.

Juuri kun olin saavuttamassa toivotun levollisen tilan, kuulen mummopuoleni Anjan astelevan sisään ja tämä ilmoittaa tulleensa siivoamaan. Myös tämän äänekäs ja kreisi cavalier tapittaa minua ovenraosta.

Monen epätoivoisen nukkumisyrityksen jälkeen luovutan ja tallustelen keittiöön koneelle.

Mummo tiskaa vieressäni raivokkaalla tahdilla. Pian tämä n. 80 vuotias sähköjänis huomaa punaviinitonkan pussin makoilevan tiskipöydän vieressä. Pussi sisältää vielä ison lasillisen viisasten juomaa.

Mummo alkaa saarnaamaan kuinka nämä pussukat ovat hirmuisen rumia. Kuuntelen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - tekniikalla, kunnes tuli lause, joka havahdutti minut.

"Mun on nyt pakko juua tää pois, on niin hirveän näköistä!"

Käännän katseeni heti ja huomaan absolutistin mummelin vetävän satsia ykkösellä alas.

Katselen kulmat kurtussa tuota spektaakkelia.

Muutaman minuutin jälkeen mummelin tiskausteho nopeutuu puolella, ja mietin muutamaan otteeseen, menikö näköaistini pikakelaukselle vaiko ei.

Linda Holm nyt se hihittelee kun löys jääkaapista pitsataikinaa..

25 minuuttia sitten ·  ·  1

BlaahBlaahBlaah

"That kind of love is a lie, sold in fairytales and plastic valentines!"

Blaahblaahblaah. 

Kiva olla yksin himassa, yskiä ja aivastella ja lukea facebookista ihmisten "hyväää ystävänpäiväääääää ihQraQsuPoksut!!!!! <696969" -tyylisiä päivityksiä. 

Mitäköhän kauheuksia sitä sais aikaan tänään. Vielä olis 2 asiakastakin illalla.  

Tää päivä on mitäänsanomaton.

Antakaas mulle ehdotuksia, mitäs sitä tekis?

Ja niin vesi muuttui viiniksi. Huonolla menestyksellä.

Eiku?

Noh. Tänään kuitenkin näen vain punaista.

Huonolla menestyksellä.

Kipeenä ollaan. Nokka vuotaa, aivastuttaa ja hedari. Koska duuni pukkaa päälle, päätin sinnitellä vielä ja hoitaa duunit olotilasta huolimatta. Aika huonolla menestyksellä.

Kipeyden kunniaksi päätin värjätä hiukseni. Vaikkakin moinen on turhaa älykkyysosamäärän epätoivoista peittelyä.

Andeegsi huonohgo laadu ja meigidön pärsdä. Ei vaan nuhas jaksa meikata. Se toteutuu kummiski huonolla menestyksellä.

Ja värikin tuli valittua huonolla menestyksellä. Kuultaa blondeus vähän läpi. Ja nytten en tiedä, halajanko takaisin blondiksi vaiko hieman tummentaa nykyistä lettiäni.

No oli siihen värjäykseen muukin syy. Oon tässä jahkaillu puoli vuotta pitäiskö-ei-pitäiskö, ja nyt koulussa on ystävänpäivän kunniaksi väriviikko, eli joka päivä pukeudutaan johonkin tiettyyn väriin.

Huonolla menestyksellä.

Ja tietysti tuo yliarvostettu 14.2. on pinkki/punainen päivä. Joten miksi ei.

Niin pukeutuminenhan siinä on ykkössijalla, niin päätimpä pesaista leopardikuvioisen punaisen huivini, joka sattuneesta syystä on viime käyttökerrastaan asti kärynnyt vahvasti vanhalle Strongbow'lle.

Huivi lavuaariin ja pesuaineet + vesi samaan syssyyn.

Lopputulos:

Näiltä näkymin jäljelle jäivät mustat leopardiläikät. Huivin selviämisestä ei toistaiseksi ole takeita.