Varsinainen kodinhengetär

Arkisin olen ahkera tuijottamaan jalkojani ja samalla toivomaan olevani hieman menevämmässä paikassa.

Siinä jossain välissä noteerasin jalkojen läheisyydessä sijaitsevien Converse-tennareideni muuttuneen lievästi sanottuna tummahkoimmaksi. Nuo mukavat joka rokkarin perusmonot olivat syntyneet valkoisiksi, joissa nilkan kohdalla oli punaisia / sinisiä epämääräisiä länttejä, jotka muodostivat tekstin  LOVE.

Vaikka olenkin kaikkeamuuta kuin "lovefani" joka haaveilee purppuraunelmia päivänsä kuluksi.

However, anyway, anyhow.

Päätinpä nuo ulkona käytettävät jalkateriensuojukseni sitten pesaista. Myös vanhoista merkinnöistä tuttu Rita oli taivastellut samaa asiaa ja kuskasi 2 paria omia lenkkareitaan luokseni. Tottakai suostuin nämäkin pesaisemaan.

Vittu mä olen tossun alla.

Miten  voin  auttaa ?
Harvinaisen  pöllö  kuva.

                                     
                                     
Ja tuumasta toimeen.

Työnsin Ritan kengät koneeseen, säädin jonkin kivan ohjelman, nappasin ensimmäisen Ritan kanssa nestemmäiseksi pesuaineeksi todetun pullon kaapista ja kippasin sitä sellaiseen kivaan pikku muovikulhoon. Jostain kumman syystä halusin omat kenkäni pestä käsin. Kutsutaan sitä vaikka ajantapoksi.

Nestemmäinen  pyykinpesuaine.,

Kone surraamaan ja vettä altaaseen, kengät veteen ja samaista ainetta sinneniin. Pienestä pitäen olen kokenut tuon pesukoneen sisälmyksiin muovinläpi katselun erittäin kiehtovana, ja kurkkasin sinne jälleen.

Ja ei helvetti mikä vaahdon määrä!


Noh, kaipa se siitä. Tais tulla vaan vähän liikaa, ei sen kummempaa..

Hetken hinkkaan käsin näitä omia kenkiäni ja lisään pesuainetta.

Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin käsieni kuivuvan reipasta vauhtia ja kenkien muuttuvan koviksi. Taas hinkkaan hetken, ja seuraavan kerran tarttuessani pesuainepulloon, vilkaisen sitä vähän tarkemmin.

Voi vittu.

Pesuohjelman keskeytys ja sitten odottelua että järjetön määrä vaahtoa katoaisi tyhjennyksessä.

Kyllä ne kengät selvis hengissä, tosin ovat "vähän" jäykät. Mutta kyllä oli rankka puhdistus, kun väritkin alkoi kuultaa kivasti.. Kuvat eivät kyllä tässä kohtaa kerro kaikkea.

Sensijaan kädet päättivät luoda nahkansa Ajax-yliannostuksen saatuaan, minä tiuskimisia Ritalta ja kunnian jatkaa mainettani surkeana pyykinpesijänä. Jess. Ja tuoksuvat aivan putipuhtailta keittiökaakeleilta.


(Infona vielä, ulkomuodon vaihtelu jatkuu. Pilkunnussijana on pakko odotella sitä täydellistä kokonaisuutta..)

Siivous on aika makee duuni.

Juu tosiaan, kauppaan mä päädyin duuniharjoitteluun.

Homma sujuu ongelmitta ja mukavasti mummeleita auttaen.

No okei okei. Vähän huiputin;

Tänään olin siivoojan duunissa. (jotka ovat lukeneet "Siivooja syntyjään" merkinnän, taitavat huomata jo tässä kohtaa katastrofin ainekset).

Yhdeksi hommista tuli siirtää yksinkertaisella vetopumpulla helvetinmoinen läjä puulavalla lepääviä sokeripaketteja, jauhoja, kahveja yms sivuun, vetäistä roskat niiden paikalta harjalla, sitten mopilla pyyhkiä pölyt & pestä lattia ja siirtää lavat lasteineen pävineen takaisin.

Reippaana työläisenä aloitin. Sen vetopumpun käyttö on mulla ehdottomasti kaikkea muuta kuin sulavaa, mutta 3 lavaa jauhoineen päivineen ja 2 lavaa kahvipaketteja siirtäneenä sokeritkin tulisivat siirtymään suuremmitta ongelmitta.

Siirryin jauhojen luota vieressä olevien sokerien luo. Joku asiakas pyysi näyttämään mistä löytyy kuivahiiva, ja unohdin ämpärillisen täynnä likavettä siihen missä se oli edellisen siivouksen aikana katsottuna sivussa (=siinä missä sokerit) ollut.

Ämpärin täysin unohtuneena nappasin vetopumpun ja aloin työntää sitä puisen lavan alle, tarkkaillen (huonolla) näölläni muutamaa sataa pakettia sokeria joka sen päälle oli kasattu. Homma sujui kuin rasvattu.

Noin viisi sekuntia.

Silmäkulmaani kutitti.

Muistutan olevani kekittyessäni erittäin viisas.

Eri asia mihin keskittyy.

Silmäkulmaani murtosekunnin rapsuttaessani jätin lenkkarin, jossa by the way jalkani oli, pumpun pyörän alle. Se pysäytti liikkeensä. Ei paha.

Tosin minä jatkoin pumpun aloittamaa matkaa taaksepäin.
Tosin jalkani jäi paikalleen. Uhmasin painovoimaa mukavan pikku hetken ja totesin asiasta kuin pikkulapsi kummitusjunassa "iiiiiiiiiiiiiiik!"

Selkäni johtamana kävin makuulle siis keskelle nimeltämainitsematonta mutta suurehkoa kauppaa.

Tuli ahdisteltua siihen suoraan taakse jäännyttä ämpäriäkin. Taisin olla vähän liian äkkipikainen kumppani kun 20min tuttavuuden jälkeen hyppäsin makuulle viereen.

Niinkin äkkipikainen että ämpäri päätti lähteä vesi edellä karkuun.

Sensijaan sokeripakettipinon päälimmäiset yksilöt seurasivat alhaalla tapahtuvaa kaaosta niin järkyttyneenä, että päättivät viimeisen ja ainoan vaihtoehdon olevan joukkoitsemurha.

Niimpä nämä kukkulankingit hyppäsivät yhdessä vuoreltaan alas. Sisälmykset valahtivat juuri lattialle levinneeseen likaveteen ja iho pehmeni & hajosi veteen.

Taukeille suomenkielinen selvennys: vesi + sokeri + paperi @ lattia = aivan helvetin likainen, tahmea lattia.

Niimpä valonnopeasti tarinamme pääpöllö pomppasi lattialta selkä märkänä ylös, koko kaupan katseiden seuratessa (muutkin taisivat kuulla sokereita pelottavan sotahuutoni ja metallisen mopin räsähdyksen lattialle), vilkutin iloisesti ja naurusta taasen vaappuen valvontakameralle ja näytin nykyisessä yhteiskunnassamme yleisesti käytettävän käsimerkin (myönnä, ajattelit ensimmäisenä keskisormea! hyi sinä.) käteni lyhimmällä ulokkeella (tunnetaan myös nimellä peukalo) kaiken olevan ok siinä toivossa ettei kukaan henkilökunnasta katsonut sähläystäni elektronisen ihmeen linssin läpi.

Siivoaminen on sotkuista puuhaa.

Onse lattia viel ehkä vähä tahmee.