Juu tosiaan, kauppaan mä päädyin duuniharjoitteluun.
Homma sujuu ongelmitta ja mukavasti mummeleita auttaen.
No okei okei. Vähän huiputin;
Tänään olin siivoojan duunissa. (jotka ovat lukeneet "Siivooja syntyjään" merkinnän, taitavat huomata jo tässä kohtaa katastrofin ainekset).
Yhdeksi hommista tuli siirtää yksinkertaisella vetopumpulla helvetinmoinen läjä puulavalla lepääviä sokeripaketteja, jauhoja, kahveja yms sivuun, vetäistä roskat niiden paikalta harjalla, sitten mopilla pyyhkiä pölyt & pestä lattia ja siirtää lavat lasteineen pävineen takaisin.
Reippaana työläisenä aloitin. Sen vetopumpun käyttö on mulla ehdottomasti kaikkea muuta kuin sulavaa, mutta 3 lavaa jauhoineen päivineen ja 2 lavaa kahvipaketteja siirtäneenä sokeritkin tulisivat siirtymään suuremmitta ongelmitta.
Siirryin jauhojen luota vieressä olevien sokerien luo. Joku asiakas pyysi näyttämään mistä löytyy kuivahiiva, ja unohdin ämpärillisen täynnä likavettä siihen missä se oli edellisen siivouksen aikana katsottuna sivussa (=siinä missä sokerit) ollut.
Ämpärin täysin unohtuneena nappasin vetopumpun ja aloin työntää sitä puisen lavan alle, tarkkaillen (huonolla) näölläni muutamaa sataa pakettia sokeria joka sen päälle oli kasattu. Homma sujui kuin rasvattu.
Noin viisi sekuntia.
Silmäkulmaani kutitti.
Muistutan olevani kekittyessäni erittäin viisas.
Eri asia mihin keskittyy.
Silmäkulmaani murtosekunnin rapsuttaessani jätin lenkkarin, jossa by the way jalkani oli, pumpun pyörän alle. Se pysäytti liikkeensä. Ei paha.
Tosin minä jatkoin pumpun aloittamaa matkaa taaksepäin.
Tosin jalkani jäi paikalleen. Uhmasin painovoimaa mukavan pikku hetken ja totesin asiasta kuin pikkulapsi kummitusjunassa "iiiiiiiiiiiiiiik!"
Selkäni johtamana kävin makuulle siis keskelle nimeltämainitsematonta mutta suurehkoa kauppaa.
Tuli ahdisteltua siihen suoraan taakse jäännyttä ämpäriäkin. Taisin olla vähän liian äkkipikainen kumppani kun 20min tuttavuuden jälkeen hyppäsin makuulle viereen.
Niinkin äkkipikainen että ämpäri päätti lähteä vesi edellä karkuun.
Sensijaan sokeripakettipinon päälimmäiset yksilöt seurasivat alhaalla tapahtuvaa kaaosta niin järkyttyneenä, että päättivät viimeisen ja ainoan vaihtoehdon olevan joukkoitsemurha.
Niimpä nämä kukkulankingit hyppäsivät yhdessä vuoreltaan alas. Sisälmykset valahtivat juuri lattialle levinneeseen likaveteen ja iho pehmeni & hajosi veteen.
Taukeille suomenkielinen selvennys: vesi + sokeri + paperi @ lattia = aivan helvetin likainen, tahmea lattia.
Niimpä valonnopeasti tarinamme pääpöllö pomppasi lattialta selkä märkänä ylös, koko kaupan katseiden seuratessa (muutkin taisivat kuulla sokereita pelottavan sotahuutoni ja metallisen mopin räsähdyksen lattialle), vilkutin iloisesti ja naurusta taasen vaappuen valvontakameralle ja näytin nykyisessä yhteiskunnassamme yleisesti käytettävän käsimerkin (myönnä, ajattelit ensimmäisenä keskisormea! hyi sinä.) käteni lyhimmällä ulokkeella (tunnetaan myös nimellä peukalo) kaiken olevan ok siinä toivossa ettei kukaan henkilökunnasta katsonut sähläystäni elektronisen ihmeen linssin läpi.
Siivoaminen on sotkuista puuhaa.
Onse lattia viel ehkä vähä tahmee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti