Pieni fetastrofi

Huhhu.

Eretrialla vieläkin ollaan. Tänään tuli nukuttua vähän pidempään (hehhe, lienisikö syy eilisessä Jack Danielsissä) ja missattua aamupala. Siinä klo 13 aikaan heräsin kun siivoojakääpiöt lappasivat huoneen ovesta sisään.

Hääsin moiset ja aloin heräillä. Tilasin ruokaa (eli soitin faijalle "tuotko jotai safkaa?") ja käväsin suihkussa.

Faija ilmestyi oven taakse kädessään sämpylä rakeisen fetan peitossa (ette muuten usko kuinka törkeän hyvää paikallinen feta on). Löin oven tämän naamalle ja kömmin takaisin sänkyyn leipä kädessäni.

Sängylle pompahtaessa käsi horjahti - puolet fetoista lensi olan yli tyynylle.

Käännyin putsaamaan moiset juustot tyynyltä. Käsi taka-asentoon, valmiina pyyhkäisemään valkeat rakeet lattialle. Ja onhan sanomattakin selvää, että käsien kontrolli oli näin aamusta hitusen hapuilevaa. Nopsasti liu'utan fetat tyynyltä pois - ja käteni tyynyn päältä päästessään törmää toiseen käteeni.

Jossa se fuckin' sämpylä on.

Ja loputkin fetoista lentää leivältä, toiselle puolelle huonetta.

Koko kämppä fetassa.

Kreikkalainen kasvopesu johtaa kuhmuihin!

PAKKO nyt vähän vielä hehkuttaa Mötleytä. Ei vittu oli siistiä.
Ja perjantaina Sonata. Jumansviidu.

Kyseisen 3 päivän hullunmyllyn jälkeen saavuin tänne - kirjoittelen ny Eretrian kylästä, Evian saarelta, Kreikasta. Ihan OK paikka, on parempiakin nähty, mutta kyllä täällä nyt yhden viikon viitsii loikoilla.

35*C lämmintä tällä hetkellä..kelpaa. (Kattelen jos saisin huomenna tehtyä tänne vähän kuvapostausta.)


Mutta tuossa aamulla vähän torkahdin muita pidempään, syyllisenä eiliset whiskeyt. Hissunkissun herättelin itseni Crashdïetin sulosoinnuilla, nousin ja jatkoin seuraavan tatskani suunnittelua. (Siitä lisää myöhemmin.)

Taivalsin vessaan.

Kajaalit pitkin poskia, tupeeraukset edelleen kohti kattoa.

Ensimmäisenä mieleeni pälkähtää, että heitämpä vettä naamalle, jospa sitä virkistyisi. Käännän hanan täysille, ja heitän kourallisen vettä naamalle.

Ajatuksissani en vain ollut ottanut huomioon, että olin kääntänyt pelkän jääkylmän vesihanan auki.

Säikähdän arktisen viileää nestettä kasvoillani ja peruutan.

Kunnes kantani pysähtyvät kylpyammeen reunan tullessa vastaan. Vaan yläkroppa jatkaa matkaa.

Sokeutuneena huidon ympärilleni toivoen, että saisin suihkuverhosta tai jostain vastaavasta kiinni, pysäyttäen liikkeeni. Mutta ei.

Noteeraan kivun takaraivossani ja perseeni olevan märässä altaanpohjassa kiinni, kun taas jalkani sojottavat kattoa kohti, naamataulu märkänä.


Josko sitä lähtisi altaalle toipumaan..

Bling bling-ketjureaktio ja muita hämmentäviä tekijöitä

Wappen wappen! Kohta se on! Ihan just!

Laitattekos jotain extraa vapuksi?
Mä en ole ikinä tykännyt pitää pitkiä kynsiä, hankaloittaa kaikkea ja pitkillä ei voi soittaa skittaa / bassoa. Nyt kuitenkin vapuksi aattelin taas laittaa ne itse liimattavat. Mahd. vähällä rahalla, köyhä kun olen.

Vessasta löytyi jättipaketti niitä kynsiä, ranskalaisen manikyyrin tapaisia. Itteäni ne ei kiinnosta, joten päätin napata 10 sopivaa mukaani ja lakata ne hienommiksi. Avasin paketin. Tajusin sen olevan käsissäni ylösalaisin, ja muutama tippui "pohjan" ollessa auki, enkä voinut sulkea takaisin, koska muutama jäisi kannen väliin.

Pysyn paikoillani ja mietin toimintasuunnitelmaa.

"Jos pidän tän niin kiinni kuin voin, ja kiepautan nopeasti oikeinpäin.."

Hammasta purren valmistaudun.

4, 3, 2, 1, ACTION!

Ja niin. Eihän se pysynyt niin kiinni kuin piti. N. 100 kynttä on pitkin vessaa. Repeän nauruun ja mietin taas päässäni "vittu miten voi olla näin urpo!!!!"

Kerään kynnet ja alan operoimaan valitsemiani. Etsin kätösiini sopivat lakat ja hopea-glitteriä. Lakkaan pohjan metallihohtoisella tummanpunaisella, alaosan viistoon mustalla ja kärjen hopealla. Annan kuivua. Sitten laitan hieman kirkasta kärkiin viistosti ja uitan glitterissä, anna kuivua ja asettelen samalla tavalla alas vielä "ketjun" glitteriä. Wohoo! Tämän touhuan läpi 10 kertaa. Lopputulos ihan kiva:

En kiinnittänyt vielä muita kynsiä, toikin vaan testinä eikä kunnolla kiinni ja nappasin senkin irti.

Sitten sain toisen päähänpiston, ripset kaipasivat kipeästi huoltoa, joten huollatampa ne itse!

Vittu kuinka sattui. Sen takia pidennyksiä ottaessa silmät ovat kiinni: jotta liiman haju ei kirvele silmiä. No paha laittaa itselleen silmät kiinni, itkin niitä pistäessäni koko tunnin hakaten aina välissä pöytää.

Hakkasin vaan kun sattui niin pirusti, eikä nähnyt kunnolla.

No olin unohtanut sen glitteripurkin auki. Samanlainen purkki kuin tämä.

Hakkasin vaan pöytää. Sitten käsi osui johonkin.

Jep. Osuin siihen glitterin reunaan. Koko sisältö kimposi mun päälleni.

Sokissa. Mä kimallan. Yhdennäköisyyteni diskopalloon oli uskomaton. Nauroin ja mietin epätoivoisena, kuinka kohta pitäisi mennä töihin - ja mä kimallan.

Imuria hakemaan. Koko pöytä, minä, lattia, tietokoneen näppäimistö, ja yleisesti kaikki vieressä ollut on glitterissä.

Imuroin itseäni ja sitten pöytää. Katson hetken muualle, ja takaisin kääntyessäni havaitsen mustan kynsilakkani lähestyvän imurin suuta pelottavalla tahdilla. Koitan vetää imurin äkkiä pois - ja käännänkin sen täysin niin, että lakka suhahtaa sisään. "kops kops" ja sammutan imurin äkkiä. Katson sen suusta sisään, ja repeän taas täysin.

Siellähän se. Koitan valuttaa ulos. Ei auta. Hakkaan pöytään. Pöydän reuna meni kolhuille, imurissa ei jälkeäkään, puhumattakaan että lakkapullo liikkuisi. Tökin sitä eteenpäin - liikahtaa noin sentin, sitten jumittuu lopullisesti.

Isukki apuun! Tyyppi rikkoo pullon imurin sisään, mutta imuri saatiin takaisin toimintäkykyiseksi.

Alan imuroimaan loputkin glitterit pöydältä.

Ja hups - 3 kpl kynsistä menee imuriin. Vittu JESS!! En saanut niitä enään ulos, joten kohta pitäisi toteuttaa operaatio uusiksi.


Nimimerkillä Kauneudenhoitoalanammattilainen...

Kivoja wappuja!!

Hiustahmoja n' roll!

Moimoikaikki!

Mieleeni muistui tässä monen vuoden takainen sattumus, ikää taisi olla jotain 11v silloin.

Tukka sattui olemaan likainen, joten kuurata se piti. Ja turha tieto: hiusten pesuun yleensä käytetään jotain kaupallista mönjää, jota myydään helvetin hienoilla nimillä upeissa purkeissa ja pyydetään saatananmoinen hinta jostain mukamas uudelleen rakentavasta / korjaavasta / palauttavasta mömmöstä.

Ja hei pliis. Lukekaa aina ne hiton etiketit ennen kun heitätte ne sisällöt päähänne. Ihan vaan sillä, että mä en suuremmin ole niin muistanut tehdä. Ikinä. Ehkä kannattaisi. So.

"Pesin" tukkani silloin jollain kiukaan kiillotusvahalla.

Puhdistuikin niin perhanasti.


AINIIIN! Oon taistellut tukkani takaisin blondiksi! Vielä on pinkki sävy siinä, muttei pahasti.

Ps. käväsin eilen illalla katsomassa Carolinea, kun olivat taas Tampereella. Vittu se on aina vaan niin mahtava. Jos ette tiedä, tutustukaa. Totally worth it. Tässä on ehkä Suomen tämän hetken kovin rock-yhtye. Heikkoja biisejä ei ole.

Poks, Krätz, "Oho".

Poks.

Mitäs se tuo poks sulle mieleen?

Mulla tuli muutama asia tällä kertaa;

1. Eilisiltä bileiltä ylijääneet ilmapallot, joista yhen poksaukseen tänään heräsin.

2. Kuumemittari. The same bastard, joka ennen poksahtamistaa ilmoitti mun peruslämmön olevan 32,5. Kylmä ämmä, minkäs teet. Toisekseen, jätin sen joskus ikkunalaudalle kesällä.

Poks. Tuli sitten pieni elohopeakuoppa ikkunalautaan.


Ja kräts.

Se tuli chilipurkista, joka tippui tänään kädestä (ikkunalaudalle viedessä) lattialle. Chili hengissä, mutta purkki ja lamppu (joka tietysti oli lattialla ja) johon se osui, sanoivat kräts.

Ja mullat pitkin olkkaria.

Siinä kohtaa särkyvässä tilassa pääni päästää nuo molemmat äänet, krätz poks.

Jack it's all over now!

Vähän palatakseni tuohon toissakertaisen päivitykseni siivoukseen.

Tuli vähän pyyhittyä pölyjä alakerrasta.

Alakerta on vähän semmoinen kellari - siellä on aina viileä. Kesällä kuumimpina päivinä lukittauduin sinne tekemään biisejä ja ryyppäämään. Mä myös nukun siellä, koska äänieristykset on tän talon parhaat. Se on vähän kuin mun toinen huone.

Ja sittenhä siellä on erillinen patteri, joka kerää katseet pölyisyydellään.

Joten pyyhin pölyt siitä päältä. Ja kun tuli tuossa talonäytössä vähän kiirus, unohdin keltaisen, pehmeän keittiörätin siihen päälle.

Huppista keikkaa.

Seuraavana yönä heräilin sitten kamalaan käryyn. Laitoin valot päälle ja tatta daaa - rätti oli sulanut ruskeaksi, savuavaksi mönjäksi patterin päälle.

Ei kaunista katseltavaa, ja vielä vittumaisempaa koittaa hinkata irti.

The End.

Oon kuunnellu tätä biisiä nyt varmaan viikon putkeen ja vieläkään ei oo kulahtanut korvassa ollenkaan. Sen sijaan tuli taas helevetin hyvä fiilis kun opettelin vielä skitalla tätä soittelemaan, kun ei oo pitkään aikaan saanut mitään musajuttuja edistettyä. Syytän bändittömyyttä.

Asiasta kukkapurkkiin. Habanerot on alkaneet kasvamaan ihan kivan kokoisiksi taimiksi. Monet katastrofit niillä vielä saa aikaan. Hahaaa.

Tarina Palettesta ja ripsien raidoittamisesta

TEKSTI SISÄLTÄÄ TUOTESIJOITTELUA JA MAINONTAA. TEKSTI SISÄLTÄÄ TUOTESIJOITT..


Niille jotka eivät tiedä, pääni on blondi.

Tosin se taitaa tekstienkin perusteella olla arvattavissa.

Ja vaikka luonnostanikin olen äärimmäisen vaaleaverikkö, inhoan luonnonvärin kiiltoa ja kidutan hiuksiani värjäämällä kuontaloani jatkuvasti vaaleammaksi.

Oli taas moisen toimenpiteen aika. Nappasin Prisman hyllyltä lompakolleni sopivimman värin Poly Palette Intensiv-Creme-Colorationin. On se kyllä jännä miten moni hankala sana saa tuotteen kuulostamaan paremmalta. Hintaa lootalla oli 7,15e.

Sitten mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun vain nähdäkseni sun puuterihuiskun eiku ei. Mullahan on niitä itsellänikin. No taivalsin kotiin. Hetken fiilistelin musan parissa (ei Juicen) ja aloitin.

Sekoittelen mömmöt toisiinsa, suojaan käteni muovihanskoilla. Heti korkin kärjen katkaistuani nenään pistää harvinaisen äkäinen haju. Jatkan.

Puristan pullosta käteeni kunnolla värjäysmömmöä ja alan levittää sitä käsin päähäni. Kuten vähän kaikki muukin, duuni starttasi lupaavasti. Jatkan.

Hanskani ovat liukkaat mömmöstä. Nopeutan tahtia, sillä taustaäänistä päätellen joku kaipaa minua Facebookissa (...mutta eihän facebook ole tuote!).

Lisään väriä. Tunsin, että jotenkin sitä pääsi sitten liukumaan hanskastani pois. Kumarrun hieman vilkuilemaan mihin tämä ammoniakkia sisältävä myrkky tippui. Samassa tunnen pistävää kipua vasemmassa silmässäni. Jo hajultaan kirvelevää hiusväriä oli valunut erittäinkin epämukavasti tuohon taikapalloon silmäkuopassani.

Puolisokeana hamusin vesihanaa. Viskon hanskat hiiteen.

Ja sitten tuntuu oikean jalan alla märkää. Astuin siis tippuneeseen hiusvärilänttiin. Totean siis läntin sijaitsevan Päivin rakkaan vihreän, vanhan IKEAn pikkumaton päällä.

Huuhtelen silmääni kuumeisesti ja kiroan silmätippojen kadonneisuutta / olemassaolemattomuutta.

Haluan niskaani napin "Punasilmäisyyden poisto".  "Muuta värejä" saattaisi olla kanssa aika siisti.

Siinä sitten hammasta purren huomaan silmän punoittavan, koetan kuurata mattoa ja hoitaa pään värjäyksen kunnialla loppuun asti. Vaikkakin ilman sitä kunniaa.

Kun viimein oli hiukset taas kuivat, värjäillyt ja raidoitetut sekä suurinosa silmän punertavuudesta kadonnut, huomasin myös blondanneeni ripseni.

Ja saaneeni taiottua mattoon keltaiset täplät.

Aikamoinen kalannaama.

Tarinoinpas sinulle, tietokone, jostain aivan turhasta.

Kivasta pikku muistosta viime kesältä. Ei mitenkään erikoisen hääppöinen muisto, mutta naurua riitti..

...

Heinäkuun loppupuolella päätettiin faijan, tämän puolison Päivin ja Päivin tytön Ritan (+koiran) kanssa lähteä Heinolaan mökkeilemään. Sillä mökillä, Konnisaaressa, on aina kiva rento fiilis.
Aikaisen herätyksen (noin klo 12), muutaman kaupan ja 3h ajomatkan jälkeen perille päästyä oltiin aika väsyneitä, ja ensimmäinen ilta meni suht rauhallisesti, skittaa soitellen naapurimökillä.

Toisena päivänä, aamu alkoi uinnilla, ja sitten tapettiinkin aikaa iltaan asti.
Alkuillasta Rita innostui onkimaan.

Rispect.

Se kun harvemmin mistään tosissaan innostuu. Ja ei siitä loppua meinannut tulla. Itekkin koitin seuraa pitää virvelin kanssa, vaikkei se kauaa kestänytkään ja vetäydyin taas skittani kanssa hiljaiseen aittaan. Mutta sitä kun vaan on toista päivää, nukkuen ja soitellen, ei enää illasta uni meinaakkaan tulla. Ainakaan niissä saunan lämpölukemia lähentelevässä ilmassa.
+ lisää ajantappoa
+ kavereiden herättelyä tuon aikamme ihmeen, matkapuhelimen avuin
+lisää kitaran soittelua.

Rita kyllästyi fisutteluun, ja sekin ryömi aittaan. Pari tuntia molemmat kieri punkeissaan, hiljaa, luullen toisen nukkuvan. Aivan tuskaisen kuumahan siellä oli.. Kun jompikumpi sai avattua suunsa, ikkuna avattiin.
Ja sitten tulivat verenhimoiset pedot silmät kiiluen kärsät pitkinä. Hyttysille yliherkän ihon omaavana pinna meni. Ulkona tuuli, ja sehän vaan innosti itikoita pieneen, matalaan ja pimeään majaamme asettumaan, vielä kun kattauskin oli valmiina.

Fiksuna likkana avasin suuni: "vois mennä ulos nukkuu". Molemmat pomppasivat sekunnissa pystyyn "JOO OIKEESTI!!"

Peitot, viltit, tyynyt ect raahattiin päättäväisenä laiturin päätyyn. Rita huomasi vedenpinnan alla liikettä, ja ongenhan se haki. "Mäku saan kalan nii heitän sen sun naamaa".

"Vidut et varmana mä alan nukkuu".

Tässä siis ranta, tapahtumapaikkana pitkä laituri.
Vasemmassa reunassa näkyy pari lehteä, huomioikaa, sillä sehän on puu.

Se rauha ei sitten kauaa kestäny. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa.

Hetkonen.. Sehä tulikin läheltä.

Silmät auki. Ensimmäinen joka näkökenttään osui, oli muutama suomu. Aivan liian läheltä.

Viskaisin peiton päältäni ja sätkin hetken vailla suuntaa. Jalka myös potkaisi johonkin siinä sivussa. Nyt kuului iso molskahdus. Sekunnin päästä tajusin tilanteen; Rita nauraa maha kippurassa ja suorittaa jotain kävelyä etäisesti muistuttavaa liikettä maata kohti onki & kala kädessään, ja mummon kaunis, valkea ja suuri kukkaistutus kelluu järvessä.

Kurottaudun järveä päin, hieman säikähdyksestä ja naurusta huopuen, alan heilutella käsiäni kohti hitaasti uppoavaa kukkaistutusta. Sitten tunsin viiman kasvoillani. Fiksuna, mutta ehkä lievästi hitaana tyttönä funtsin asiaa hetken. Ennen tämän vaiheen selviämistä tunsinkin jotain kylmää, märkää, limaista ja kovaa kädessäni.

Toisella handulla kerkesin saada kiinni laiturista, ennenkuin naamanikin ottaisi fyysisen kontaktin vedenalaiseksi, limaiseksi kiveksi toteamaani möykkyyn. Pikku horjahduksesta oli kyllä hyötyäkin; tuli oltua niin kriittisen lähellä tuota vedenpintaa, että siirsin valmiiksi märän käteni nostamaan pirun painavan ja lainehtivan kukkaruukun. Vaikka olenkin notkea kuin näkkileipä ja vahva kuin oljenkorsi, ihmeen kaupalla sain törkeän painavan kukkasen laiturille.

Pienten vaurioiden huomioon ottamisen jälkeen päätin katsoa mitä Ritalle kuuluu. Se nauroi laiturin maan päädyssä ninjailulleni onki kädessä. Missäs se fisu on?
Katse suuntautuu onkea pitkin siimaan. Siima johtaa katseeni oksaan. WTF?
Ja niin, puusta roikkuu hirttäytynyt kala, joka vielä epätoivoisena suutaan aukoi. Särkiparka.

Jonkin aikaa poskiin sattuvan naurun hellitettyä, siirryimme takaisin laiturin nokkaan.

"Ja nyt mä viddu oikeesti nukun..".

Vaan enpä nukkunutkaan. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa. Tällä kertaa varauduin!

Pakoon!

Esteet tieltä ja karkuun!

Vaan kala sai kiinni ja käännyin ajatuksenani heittää Rita fisun sukulaisten seuraan. Vaan tulipa muuta ajateltavaa kun tajusin peittoni lilluvan järvessä.

...

Monen yrityksen jälkeen, oli pakko todeta että mun reflekseilläni ei kannata yrittää ottaa luoteja kiinni.