Toisenlainen duunipäiväkirja.

Harjoitteluviikkoni - rehellisesti.

Päivä 1.

Aloittelen matalalla profiililla. Joku asiakas kysyy missä on miesten rannekelloja. Kun vastaan että loppu, tämä mummo lähtee paikalta ja mutisee miehelleen "tuollainen blondi bimbo ei kyllä ymmärrä yhtään mitään". Hups?

Päivä 2.

Lattian luuttuamista josta jo kerroinkin. Kirjaimellisesti, sweet. Hups.

Päivä 3.

Luuttua eilispäivän jäljiltä tahmea lattia uudelleen.
Päivän vikana duunina oli pestä pakastinaltaiden kannet. Suihkaus puhdistusainetta pintaan, märällä rätillä pyyhkiminen ja paperilla kuivaus. Hienoa hienoa.

Paitsi kun jätät vesiämpärin viereisen kannen päälle ja säädät homman jotenkin ihmeen kautta niin että kun asiakas avasi viereisen pakastinaltaan, likavesiämpäri tippui sinne joulukinkkujen sekaan. Hups.

Päivä 4.
Aamulla pakasteiden purkamisessa ensimmäisenä huomaan pohjimmaisten kinkkujen jäätyneen toisiinsa kiinni.

Iltapäivällä taas ylitöiden uhatessa purin tavaroita ripeään tahtiin.

Kananmunat (yksi asiakas tuli kysymään "missä teillä on niitä kanan hedelmiä?") syliin. Tarkista rata.
Kaasutus suoralla. Tiukka oikea.

Mitäköhän ylös kuuluu? Katso.

Tunne jotain pyöreää lenkkarisi alla.

Ja tajua; taas sitä mennään.
Ja tajua; olet taas selälläsi lattialla.
Ja tajua; astuit kaalin päälle ja heitit kananmunat veke.
Ja huomaa; vain harva paketti on ehjänä.
Hups.

Päivä 5.
Pura tölkkejä hyllyyn.
Tökkää puukko muovin läpi Black Ratt - tölkkiin ja tunne jotain märkää suihkuavan kasvoillesi.
Hups.

Työaikojen  noudattaminen  10 ,  Annettujen  ohjeiden  noudattaminen  10 ,  Omatoimisuus  työssä  10 ,  Kiinnostus  työtä kohtaan  10 , Työyhteisöön  sopeutuminen 10 , Käyttäytyminen  10 ,  Ahkeruus 10 .  Olen  paras.

Työlook,  jess !
Vittu  mulla  on  tässä  iso  käsi.

Siivous on aika makee duuni.

Juu tosiaan, kauppaan mä päädyin duuniharjoitteluun.

Homma sujuu ongelmitta ja mukavasti mummeleita auttaen.

No okei okei. Vähän huiputin;

Tänään olin siivoojan duunissa. (jotka ovat lukeneet "Siivooja syntyjään" merkinnän, taitavat huomata jo tässä kohtaa katastrofin ainekset).

Yhdeksi hommista tuli siirtää yksinkertaisella vetopumpulla helvetinmoinen läjä puulavalla lepääviä sokeripaketteja, jauhoja, kahveja yms sivuun, vetäistä roskat niiden paikalta harjalla, sitten mopilla pyyhkiä pölyt & pestä lattia ja siirtää lavat lasteineen pävineen takaisin.

Reippaana työläisenä aloitin. Sen vetopumpun käyttö on mulla ehdottomasti kaikkea muuta kuin sulavaa, mutta 3 lavaa jauhoineen päivineen ja 2 lavaa kahvipaketteja siirtäneenä sokeritkin tulisivat siirtymään suuremmitta ongelmitta.

Siirryin jauhojen luota vieressä olevien sokerien luo. Joku asiakas pyysi näyttämään mistä löytyy kuivahiiva, ja unohdin ämpärillisen täynnä likavettä siihen missä se oli edellisen siivouksen aikana katsottuna sivussa (=siinä missä sokerit) ollut.

Ämpärin täysin unohtuneena nappasin vetopumpun ja aloin työntää sitä puisen lavan alle, tarkkaillen (huonolla) näölläni muutamaa sataa pakettia sokeria joka sen päälle oli kasattu. Homma sujui kuin rasvattu.

Noin viisi sekuntia.

Silmäkulmaani kutitti.

Muistutan olevani kekittyessäni erittäin viisas.

Eri asia mihin keskittyy.

Silmäkulmaani murtosekunnin rapsuttaessani jätin lenkkarin, jossa by the way jalkani oli, pumpun pyörän alle. Se pysäytti liikkeensä. Ei paha.

Tosin minä jatkoin pumpun aloittamaa matkaa taaksepäin.
Tosin jalkani jäi paikalleen. Uhmasin painovoimaa mukavan pikku hetken ja totesin asiasta kuin pikkulapsi kummitusjunassa "iiiiiiiiiiiiiiik!"

Selkäni johtamana kävin makuulle siis keskelle nimeltämainitsematonta mutta suurehkoa kauppaa.

Tuli ahdisteltua siihen suoraan taakse jäännyttä ämpäriäkin. Taisin olla vähän liian äkkipikainen kumppani kun 20min tuttavuuden jälkeen hyppäsin makuulle viereen.

Niinkin äkkipikainen että ämpäri päätti lähteä vesi edellä karkuun.

Sensijaan sokeripakettipinon päälimmäiset yksilöt seurasivat alhaalla tapahtuvaa kaaosta niin järkyttyneenä, että päättivät viimeisen ja ainoan vaihtoehdon olevan joukkoitsemurha.

Niimpä nämä kukkulankingit hyppäsivät yhdessä vuoreltaan alas. Sisälmykset valahtivat juuri lattialle levinneeseen likaveteen ja iho pehmeni & hajosi veteen.

Taukeille suomenkielinen selvennys: vesi + sokeri + paperi @ lattia = aivan helvetin likainen, tahmea lattia.

Niimpä valonnopeasti tarinamme pääpöllö pomppasi lattialta selkä märkänä ylös, koko kaupan katseiden seuratessa (muutkin taisivat kuulla sokereita pelottavan sotahuutoni ja metallisen mopin räsähdyksen lattialle), vilkutin iloisesti ja naurusta taasen vaappuen valvontakameralle ja näytin nykyisessä yhteiskunnassamme yleisesti käytettävän käsimerkin (myönnä, ajattelit ensimmäisenä keskisormea! hyi sinä.) käteni lyhimmällä ulokkeella (tunnetaan myös nimellä peukalo) kaiken olevan ok siinä toivossa ettei kukaan henkilökunnasta katsonut sähläystäni elektronisen ihmeen linssin läpi.

Siivoaminen on sotkuista puuhaa.

Onse lattia viel ehkä vähä tahmee.

(Erittäin epätodennäköisesti) Siivooja syntyjään.

Taasenpa tuli tätä viime kesää muisteltua..

Oli ideana lähteä viettelemään iltaa Poppedicornen (koodinimi, hahaa) majoitukseen naapurikuntaan.
Vaan saipa teininpahanen äidiltään, aliaalta maatalouseläimeltä pienen tehtävän ennen matkaan lähtöä. Niinkin yksinkertaisen kuin kylpyhuoneen lattian pesu.

Ei muuta kuin vähän vettä lattialle ja luuttuamaan.

Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin kun minä olen kyseessä.

10min kuluttua..
Tilannekatsaus. Moppi kädessä ja edessäni 3 suurta ämpäriä täynnä vettä. Taustalla raikui tunnelmallisesti Hanoi Rocks.

Kippasin ensimmäisen ämpärillisen lattialle, ja sehän lainehtii yllättävän paljon. Hetken sohin mopilla huoneen kulmia, keskittyneenä hoilaamaan ihanan maikel monroun äänen mukana. Viskaisin lattialle jonkin sortin pesuainetta ja pomppaan vessanpöntönkannen päälle, sillä en halua kertoa liukastumisesta ja pääkuhmusta.

Kylppäri oli kapea ja pitkänmallinen, ja viskaisin toisen ämpärillisen vettä toiseen päätyyn, jossa sijaitsivat pesukone ja kuivausrumpu. Edelleen lauleskellen heiluttelin moppia epähuomioisesti johonkin päin.

Sitten juolahti mieleen, että pesukone ja kuivausrumpu ovat johdoistaan kiini jatkojohdosta, joka taas roikkui lattialla toisesta päädystään seinässä, pistorasiassa kiinni.
Ja vasta sitten mieleen putkahti, että tuo ämpärin sisältö+vaahto lähestyi jänskän nopsahkosti sitä johtoa päin.

Erittäin kivan monroun lauleskelun taustalta erottui erittäin epäkiva & erittäin epämukava "KRÄTZ" -ääni.

Pikku paniikissa erittäin kivasti huitaisin mopilla kylppärin oven auki, joka siinä tilanteessa erittäin kivasti sijaitsee suoraan pöntön edessä. (Ja kerrankin olin kiitollinen siitä s**tanan kynnyksestä eikä vesi valunut koko kämppään, t. varvas.) Ninjailin itseni tuon erittäin epäkivan pienehkon sähköisen valtameren yli kuivalle lattialle.

Blondi juoksi ensimmäisenä katkaisemaan sähköt ja odotteli vesien pois valumista. Siinä välissä tuli myös soitettua Poppedicornelle kera hysteerisen naurun ja ilmoituksen, että saattaa hetken kauemmin kestää mitä piti.

Kumisaappaat jalassa tsekkaamaan vauriot. JOITA EI OLLUT?!?
Tosin jatkojohto tippui vettä vielä monta päivää.

Se pyykipesu-fakin-kone ois kyllä ansainnu joutua mullan alle. Saadana. Värjäilee mun lempparikledjut, niin, ne kauniin mustat, pinkeiksi ihan omilla luvillaan. Pesijässähän ei voi vikaa olla!