Rauhaa. Pimeyttä. Lähes hiljaista, tyhjä talo metsän ja pellon välissä. Vain minä ja lämmin, ihana sänky, ihan nättinä päivänä lintsattavaksi ja pitkään nukuttavaksi. Aurinko tunkee verhon alta huoneeseen.
Taivallan alas, ja huomaan ikkunasta ulos katsoessani näin n. 70 joutsenen parven taas parkkeeranneen etupihamme edessä olevalle pellolle. Päästän koirat pihalle ja käyn ruokkimassa kaninpoikaset.
Hetken touhouttuani huomaan kellon olevan jo reilusti yli iltapäivä kahden ja aamupalan jääneen hutiin, keittiöön siis.
Avaan taas yhden aikamme elektronisista ihmeistä, niin perin kummallisen jääkaapin.
Legenda sanoo, että maitopurkki on ihmistä viisaampi, kun ovi sulkeutuu. Purkki tietää milloin se valo sammuu.
Tosin meillähän ei tämä pidä paikkaansa - valo on ollut viimeisen 7 vuotta rikki.
Vai mistäs sitä tietää? Jos juustot ja purkit pitävätkin bileitä valoilla tehostaen, kun ovi on kiinni? Ikuinen mysteeri..
Huomatessani/muistaessani kaapin epäsäännöllisen säännöllisen tyhjyyden, alkoi niskaani rapsututtamaan. Näen kananmunia ja maitoa. Kuivien murkinoiden kaapista löytyy sokeria ja jauhoa etc. .
Jaa a, mitäköhän niistä kehkeytyisi? Päässäni surraa monia ideoita, joista tapojen mukaan mikään ei vahingossakaan kuulosta terveelliseltä.
Valaistun: lettuja lättyjä!
Tuumasta toimeen. Maitoa tänne, jauhoa tonne, hella päälle.
Siinä hetken paistelen niitä sokerimaitojauhopalasia, kunnes kuulen useita blop-ääniä toisesta huoneesta. Minua kaivataan! Minä tulen, oi facebook, oi ystävät!
Kipitän ja huomaan kaverusten pommittavan juttua oikein olan takaa.
Jään siis juttuilemaan takaisin! Lähtee hymiöitä, vittuiluja ja empatianmerkkejä naurun nimeen.
Musiikkia!
Noihin aikoihin (ja nykyäänkin hieman) olin musiikillisesti omistettu täysin Mötley Crüelle, eritoten biisille jonka mukaan tämä blogikin on nimetty.
Jään jammailemaan biisin tahtiin. Its ä seeim ouuul, seeim ouuuld sithueeeiiiissson! Its ä seim ouul, seim oull pall en tsheeeiiin!
Yhden naisen tiistai-aamun mehubileiden parhaassa vaiheessa tajuan viereisessä huoneessa kuuluvan erittäin äänekkäästi PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP- äänen ja tarkemmin asteillani tarkkaillen noteeraan myös palaneenkäryn hajun.
Hups.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti