maailman paskin blogiteksti ikinä. älä vaan lue. olen tosissani,.

mä en tiedä miksi mutta hirmuisesti teki mieli kirjoittaa.
tilanteeseen viitaten se on kullä erittäin hankalaa nyt.

mä lupaan joku päivä lisää tekstiä. Semmosta kunnolista. palataan siihen jossain välissä.

Mä kuuntelen muuten VoJia nyt. Ei pä taida ketään kiinnostaa. Jaan tämän jalon tiedon teille silti. Voihan tätä ajatkutsen virtaa, hommaa vaan tulvii vaikkei oikeastaan mitään asiaa ole.

Tiiäksä,

joo puhun sulle, taino kirjoitan,

sen fiiliksen, kun oot porukan keskellä, mutta silti niin kaukana kaikista?

Welcome to the club.


mä odotan hetken että ryssin jotain ja saan siitä teille juttua. lupaan, kyllä mä jotain saan ryssittyä. Ei mee kauaa.

Alkoi heti kaduttaa päätös että aion julkaista tämän. Tuskaisesti siirrän jyrsijän oikean käteni alla "Julkaise teksti" napin kohdalle. Tää on kyllä kaamein teksti ikinä. Älä pliis lue tatä. kukaan ei saa ikinä tietää. voiei.

Taustalla VoJin Lizzy huutaa "I don't care about nothing!"

Joten miksi minäkään. menköön. Nyt voit siirtää katseesi 4 riviä ylemäs. Noidan kehä, ikuinen kierre. Voi v.

Nauroin tälle vuoden. Wihii.

Jouluja!

Tällä kertaa, antaa kuvien kertoa mun joulufiiliksestä.

Tylsyydellä oli osuutta asiaan.

Vihaan  joulua.  Ei  mulla  muuta.

Pumpuliportaat, pleasedanketack!

Anteeksi.

Kyllä.

Taas kerron kuinka kivaa on nukkua. Ja mä, kuten varmasti aika moni muukin, tykkään nukkua kerran vuorokaudessa.

Joten olin juuri suorittamassa tätä pyhää toimitusta, mielestäni para-aikaa noin puolessavälissä, kunnes tuo peto, suurin ilkimys jonka omistan, pelastava pieni suuri kusipää, pahin viholliseni, Herätys K. Ello, sai elämänsä ainoan huvinsa alkamalla huutaa taas ja keskeyttämällä uneni.

Myös torkkuminen on pyhä tapa, joten hiljensin Herra Herätyksen. Armas alitajuntani sensijaan muistutti, että olen pappi.

Luitte oikein.

Tajusin olevan joulujuhlanäytelmän aamu, joten peruin tapaamisen Rva Torkun kanssa ja pakon edessä peruutin sänkyni jalkopäätyyn ja kompuroin jaloilleni. Rakas rouva Torkku on kuitenkin yksi niistä henkilöistä, jonka tapaamista ilman aamuni eivät yksinkertaisesti käynnisty, ja kun unissakävelyyn taitanee minulla muutenkin olla taipumista, harrastin jotain sinnepäin suuntaavaa ja astuin kaksi askelta kohti portaita.

Rikospaikka

Oli lievästy sanottuna pimeää. Paikansin jalkojeni olinpaikan ja astuin kaksi ensimmäistä porrasta onnistuneesti. Hyvin meni, joten vaihdoin automaattiohjauksen päälle ja enpä tainnut katsoa oikeastaan minnekkään.

Mutta eikös sitä sanota, älä nuolaise ennen kuin tipahtaa?

Vittu mä muuten inhoan kyseistä sanontaa. Mahdoton noudattaa.

Onnistuneesti pääsin portaiden yläpäätyyn. Valmistauduin kääntymään tiukkaan vasempaan, kunnes tunsin lattian olevan kumman karvainen ja nuosevan oikean jalkani alla.

Kerrankin tajusin tilanteen nopeasti; sehän on jättipiskimme Nemo!

Epäilty, Syyllinen.

No, eipä nopeasti ole synonyymi sanalle ajoissa.

Olin liian unenpöpperössä tajutakseni mihin suuntaan koira lähti, ja vielä sitä miettiessäni tunsinkin jo suurta paiskautumisen aiheuttamaa kipua kyljessäni, jalassani ja takaraivossani.

Alle sekunnissa karjun jotain naurun, vitutuksen ja kivunhuudon sekaista meteliä alakerrassa.
Koira heiluttaa häntää ylhäällä.
Alle minuutissa huomaan oikean ukkovarpaani olevan p*skana ja vuotavan verta.
Alle tunnissa huomaan oikean jalkani varpaiden turvonneen (ok mä en tajua missä vaiheessa nekin löin).
Alle kahdessa tunnissa huomaan oikean kyynärpääni ja kylkeni mustuneen.
Alle kolmessa tunnissa takaraivooni on noussut kiitettävä kuhmu.

Kyllä se aamu tärähdyksestäkin starttaa..

Liperit kaulaan ja menoksi.

Hyvää huomenta!

Varsinainen kodinhengetär

Arkisin olen ahkera tuijottamaan jalkojani ja samalla toivomaan olevani hieman menevämmässä paikassa.

Siinä jossain välissä noteerasin jalkojen läheisyydessä sijaitsevien Converse-tennareideni muuttuneen lievästi sanottuna tummahkoimmaksi. Nuo mukavat joka rokkarin perusmonot olivat syntyneet valkoisiksi, joissa nilkan kohdalla oli punaisia / sinisiä epämääräisiä länttejä, jotka muodostivat tekstin  LOVE.

Vaikka olenkin kaikkeamuuta kuin "lovefani" joka haaveilee purppuraunelmia päivänsä kuluksi.

However, anyway, anyhow.

Päätinpä nuo ulkona käytettävät jalkateriensuojukseni sitten pesaista. Myös vanhoista merkinnöistä tuttu Rita oli taivastellut samaa asiaa ja kuskasi 2 paria omia lenkkareitaan luokseni. Tottakai suostuin nämäkin pesaisemaan.

Vittu mä olen tossun alla.

Miten  voin  auttaa ?
Harvinaisen  pöllö  kuva.

                                     
                                     
Ja tuumasta toimeen.

Työnsin Ritan kengät koneeseen, säädin jonkin kivan ohjelman, nappasin ensimmäisen Ritan kanssa nestemmäiseksi pesuaineeksi todetun pullon kaapista ja kippasin sitä sellaiseen kivaan pikku muovikulhoon. Jostain kumman syystä halusin omat kenkäni pestä käsin. Kutsutaan sitä vaikka ajantapoksi.

Nestemmäinen  pyykinpesuaine.,

Kone surraamaan ja vettä altaaseen, kengät veteen ja samaista ainetta sinneniin. Pienestä pitäen olen kokenut tuon pesukoneen sisälmyksiin muovinläpi katselun erittäin kiehtovana, ja kurkkasin sinne jälleen.

Ja ei helvetti mikä vaahdon määrä!


Noh, kaipa se siitä. Tais tulla vaan vähän liikaa, ei sen kummempaa..

Hetken hinkkaan käsin näitä omia kenkiäni ja lisään pesuainetta.

Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin käsieni kuivuvan reipasta vauhtia ja kenkien muuttuvan koviksi. Taas hinkkaan hetken, ja seuraavan kerran tarttuessani pesuainepulloon, vilkaisen sitä vähän tarkemmin.

Voi vittu.

Pesuohjelman keskeytys ja sitten odottelua että järjetön määrä vaahtoa katoaisi tyhjennyksessä.

Kyllä ne kengät selvis hengissä, tosin ovat "vähän" jäykät. Mutta kyllä oli rankka puhdistus, kun väritkin alkoi kuultaa kivasti.. Kuvat eivät kyllä tässä kohtaa kerro kaikkea.

Sensijaan kädet päättivät luoda nahkansa Ajax-yliannostuksen saatuaan, minä tiuskimisia Ritalta ja kunnian jatkaa mainettani surkeana pyykinpesijänä. Jess. Ja tuoksuvat aivan putipuhtailta keittiökaakeleilta.


(Infona vielä, ulkomuodon vaihtelu jatkuu. Pilkunnussijana on pakko odotella sitä täydellistä kokonaisuutta..)

INFO

Muuttelen blogin ulkoasua toistaiseksi, kyllä tämä tästä uudistuu!
Lisää luettavaa viikon päästä.
-lintsi

Yöllinen wc:n järjestelijä

Koska oon nyt aika monesti joutunut mainitsemaan mun rakkaussuhteesta uneen, päätinpä tässä antaa pikku esimerkin unisössöilyistä. 3 vuotta sitten.

Herkkäunisena heräsin kusihätään.

Tai en oikeastaan herännyt.

"Heräsin" vasta vessassa.

Unenpöpperössä taivalsin tieni takaisin sänkyä kohti.

Aamulla herään luonnollisesti pommiin nukkuneena ja kiireessä ryntäsin aamulla vaatekaapilleni ja aloitin joka-aamuisen mitävittuapäälle-rundin. Suurta hämmennystä aiheutti 6pack vessapaperia vaatteiden päällä, hammasharja penaalissa sekä shampoo kenkien luona.

100 + 1 turhaa asiaa minusta!

No eikai tätä tarvitse enempää selitellä? Torvi hei, kyllä ton otsikon pitäis riittää!

1. Tykkään kutoa. Ikinä en ole saanut mitään hienoa tai edes siedettävää (feilaan, yllättikö?) aikaiseksi, ja joka neljäs työ vaan pääsee valmiiksi saakka, mutta ajantappoahan sekin.

2. Sekoitan aina Dave Lindholmin ja Pate Mustajärven.

3. Seuraan Salkkareita & BB:tä. 

4. Olen semivegetaristi.

5. Tykkään ihan himona bensan hajusta. Outo mä?

6. Lempikirjoja on bändien elämänkerrat. 

7. Ja niitä luen paljon.

8. Kuuntelen aina musaa. Hiljaisuus on aika pelottava mulle. Sille on syynsä, mutta en kerro mikä, hah!

9. Jos ei oo nettiä käytössä, pelaan spiderpasianssia. Mä aina mietin uutta "ketjua" aloittaessa, että jos pistän ensin pelkän jätkän akan päälle, ne on köyhä ja väärinymmärretty pari. "Numerokortit" on mainetta ja rahaa. Jos sitten akka ja jätkä pistetään kuninkaan luo ilman että jätkän alla on kortteja, kuningasta vituttaa koko loppupelin kun jätkä tuli paikalle tyhjätaskuna. Pelin loputtua kingi vie köyhän jätkän saunan taakse.

10. Mulla on itselleni ärsyttävimmistä tyypeistä pikkuiset voodoo-nuket kaapissa. Turhia, mutta so what? 

11. Luonteenpiirre, josta en itsessäni oikein pidä, se on aivan sama mitä turhuutta sanon, haluan että joku sen kuulee. Mielellään moni.

12. Rakastan saada jonkun nauramaan.

13. Lempijuomia on Strongbow ja "Nikki Sixx". Sekä miljoonat muut.

14. Olen kirjastolle varmaan vieläkin toistasataa euroa auki. Muahhaha. 

15. Mulla on kaulan alapuolella keskellä rintakehää pikkuruinen kuoppa/piste/reikä syntymämerkki. Kaikki aina luulee että oon tökänny siihen lyijykynällä. Kai se sitten siltä näyttää.

16. Pelkään vesikasveja.

17. Piirrän aina musta-valkeat kuvani puuväreillä. Lyijärit on ärsyttäviä kun kiiltää.

18. Näköni on aika paska. En (tällekkään asialle) tee mitään korjatakseni tilannetta.

19. Mulla on 2 kännykkää. Toisella voi vaan soittaa, mutta toisessa on musat. Se musaluuri ei vain oikein toimi. (Vinkkinä, älä jätä luuria kaatosateeseen 3 kertaa ja kruunaa hommaa vielä pesukoneella).

20. Keräilen nimmareita.

21. Olen jäänyt kiinni myymälävarkaudesta. 

22. Olen kasvattanut kaneja. 

23. Ja syvällä pääni sisällä tiedostan olevani lintubongari. Lokit, pulut, tiaiset, kanat, harakat, varikset, kotkat, korpit, papukaijat, ja etenkin pääskyt & riikinkukot on saatanan hienoja mun silmissä. Riikinkukon varmaan jossain välissä otan ihoakin koristamaan. Punainen pirunsarvilla varusteltu kumiankka löytyy jo. ( Shokki? )

24. Lempinimiä on esim Pumpkki, Pumpkkiguudsi, Linnea, Hollinsat, Lintu, Tinta, Lindsku, Linduska, Lindeksi, Dunssi, Dunssitti, Lintsi, Rotunainen, Bazuuka, yms.yms.yms..
25. Mulla roikkuu kännykässä pikkuinen valkea/harmaa voodoonukke, kaveri nimes sen Freddyksi. Lisäksi löytyy tälle vaimo Fredriina.
26. Toivon vielä jossain vaiheessa muuttavani edes pariksi vuodeksi Lontooseen.
27. Lapsena mun lempiohjelmia oli Muumit ja Bananas on Pyjamas. B1 ja B2 on tosi rock!
28. Ensimmäinen levyni oli Tiktakin "Jotain Muuta". Kyllä hävettää.
29. Olen halutessani hyvä vakuuttamaan ihmisiä. (Valehtelemaan). Ihan tosi ;) 


30. Ensimmäinen biisi jonka opettelin kitaralla soittamaan oli Nirvanan "Come As You Are".
31. Kahvi = hyi.
32. Ja mitään ohjelmaa en inhoa niin paljoa kuin Gleetä. 
33. Lempibiisejä on miljoona, mutta soittolistojen mukaan soitetuin on Mötley Crüen Girls, Girls, Girls.  Kakkossijaa pitää Hanoi Rocksin Do the Duck. 
34. Soittimia löytyy 2 akustista skittaa, 1 klassinen joka pitäis saada nurkista pois, 2 sähkistä, 2 bassoa, huuliharppu sekä kämpässä on piano joka lukeutuu äitipuolen omaistuuksiin. 
35. Tähän mennessä ulkomaanmatkoja on kertynyt Las Palmasista pari, Hurghadasta, Orlandosta, Trapanista sekä tietysti laivareissuista Tallinnaan.
36. En hommannut 15 vuotta täyttäessäni mopokorttia, toisin kuin valtaosa ikäluokastani. Ei tehnyt mieli maksaa itseään kipeäksi siitä että telon itseeni sen 3 vuotta. Säästin rahani mielummin auto(kolari)a varten.
37. Olen virallisesti asunut Kotkassa, Nastolassa, Lahdessa ja nyt Tampereella. Stadia päi kesällä.
38. En ole ikinä, koskaan, never ever, maistanut kebabbia. Näyttää liian kuvottavalta.
39. Kuntonikin on paska mutta tykkään pyöräillä. Yksi suunnitelma ens kesälle olis kanssa polkea Poppedicornen kanssa parissa päivässä joillekkin festareille, esim. Poppedilta Lahdesta Kotkaan Meripäiville.


40. Teen joskus duunia myös lapsenvahtina. Muksut tykkää musta, ihme kyllä.
41. Lempivärit on punainen, musta & valkea.
42. Rakastan brittiaksenttia. 
43. En tule ikinä hankkimaan omia kakaroita. Sanokaa ihan rauhassa "älä ole vielä niin varma..". Mä en niitä hanki. Rääkyvään kakkapöksyyn menis/menee alta aikayksikön pinna. Onneks lapsenvahdittavat on isompia. Niitäkään en kyllä omina jaksais katella.
44. En ole toivoton unikeko mutta jos se vähä uni jää saamatta meikä vittuuntuu. Ja pahasti.
45. Liftaus <3 . Se vaan on. 
46. "Kävelet pitkin kyliä mun vanhoissa tyhmissä nilkkureissa" -Päivi. 
47. Siskopuolenperkele värjäilee tällä hetkellä mun hiuksia ja totes "vittu sul on iso kuhmu pääs!"
Todisteita vain että törmäilen ja kaatuilen jatkuvasti.
48. Sisaruksia löytyy verisukua pikkusisko Sade, siskopuolenperkele Rita ja velipuoli Riku, ja "1/4 veli" Jami joka on sisarpuolten velipuoli.. Mutta verisukua olen vaan Sadelle.
49. Puhun aika helvetin nopeasti. Kaikki aina kyselee "mitä? mitäh? siis mitä vittua sä sanoit? mikä vitun kisrakki?" ja nopeasti = epäselvästi. 


50. Inhoan Axl Rosea. Kusipäisyyden huipentuma + vihaan sitä ja Gn'R olis ollu parempi ilman sitä, mutta pakko myöntää, Axl on se mikä sai Gn'R:n erottumaan.. Ja Appetitella on hyviä biisejä. 
51. Mulla on aina kausia milloin rakastan hämähäkkejä ja milloin pelkään.
52. Lävistyksiä ei ole, mutta tulossa olisi industrial.
53.  Inhoan räppiä ja reggeata. Aivan järkyttävää kuraa. (Mutta, kuten jokaisessa musagenressä, löytyy tässäkin yksi poikkeus; Kuningasidea on hyvä.)
54. Ja voi helvetti kuinka inhoankaan massateinien blogeja. Jokainen kertoo vaan ostoksistaan, muutama lause kuinka oli kiva päivä ja aivan helesti kuvia ostoksistaan. Wihii?
55. Uskon karmaan.
56. Pesen meikit pois todella harvoin. Kyllä ne nukkuessaki lähtee..
57. Inhoan (liian) samantyylisiä ihmisiä kuin mä.
58. Kun olin 4v, musta piti tulla isona balettitanssija jolla on miljoona eriväristä tanssikoulua.
59. Oon aina halunnu halata oikeaa pandaa. Ihan muksusta asti.


60. Eskarin & ala-asteen ajan harrastin showtanssia. Se sitten vähän jäi.
61. Rakastan blogejani. Yleensä.
62. Oikeakätinen.
63. Käyn usein keikoilla. ( Lifestyle )
64. Ihmiset ei huomaa musta kuinka mä näytän niille, että ne on mulle tärkeitä. Tosi harva tietää olevansa mulle oikeasti todella tärkeä, vaikka niitä ihmisiä on oikeastaan aika reilusti.
65. Mun vihamiehet sensijaan tulevat kyllä erittäin nopeasti huomaamaan mielipiteeni.
66. Mua kiehtoo hirveästi "vanhojen aikojen" ihmiset. Esim muinaiset egyptiläiset, inkkarit yms.
67. En pelkää pimeää.
68. Näin öisin mä alan kirjoittamaan ihan ihme jutuista.
69. Mun jos jonkun perhe on lievästi sanottuna "värikäs". Ei sillä positiivisella tavalla.


70. Musa on mulle tärkeä. Mä alan nauraa musan tahdissa, pomppimaan soittamaan "ilmasoittimia", itkemään vaikkei edes suruttaisi, hymyilemään etc.. yksin, kavereilla, koulussa, ostareilla, missä vaan. 
71. Lapsena lempiartisti oli, kukapa muukaan kuin Rölli. Tietty se jolla on tupeerattu tukka, kajaalia, rikkinäiset byysat ja se kiskoo Jack Danielsia. Kysymys kuuluu; onko Rölli suomen metsien Nikki Sixx?
72. Viimeisen kymmenen vuoden aikana meillä on ollut 6 hevosta. 
73. Tähän mennessä menestynein niistä on Monstermanni, 6 vuotias suokkiori. 
74. Eka kitarani oli Staggin stratokopio. Aika surkea.
75. Rakastan yöelämää.
76. Mulla on miljoonia lempibändejä.
77. Joka perjantai/lauantai mä vaan tärisen halusta lähteä "ulkoilemaan". 
78. Kaikki luulee että oon harjoitellut piirtämistä himokauan. Enpä ole, vasta 2 vuotta.
79. Mä olen koulussa joko opettajien suosikki, tai yleensä se niille ärsyttävin oppilas.

80.  Noni! Mähä  olin  ihan  söpö  penska  :'D

81. Olin huono koulussa.
82. Kukaan Tampereella ei kässää mitä mä puhun, esim linkku (linja-auto), pile (pilkku), tarksi (tarakka, ritsi), tinneri (permanenttikynä). Ja mä aina mietin "mitenniin et tajunnu?" jotkut urpot ei tiiä edes mikä on poke.
83. Melkein kaikilla koruilla mitä mulla voi nähdä, on joku stoori taustalla.
84. Puhun iteksenikin aivan helvetisti.
85. Tähän mennessä oon kirjoittanut näitä 84:ää kohtaa 4 päivää pätkissä. Ja vielä öö... no vajaa 20..
86. En ole matikkanero.
87. Ja kuten aikasemmist merkinnöistä huomaa; osaan sählätä asiat aivan päin persettä. Mutta hauskaa on!
88. Mulla on aina paniikki siitä että saan päivitettyä blogin säännöllisesti.
89. Mikään entisistä bändeistäni ei ole mainistemisen arvoinen amatööritasollakaan, mutta ensimmäinen poppoo johon liityin oli "Passive Manipulation". Ja helvetti mä inhosin sitä nimeä.  Mut siinäkin, kivaa oli!


90. Tavallaan haluaisin tutustua kaikkiin jotka blogiini eksyvät, tavallaan en todellakaan. 
91. Nykyään mulla on vain 1 pupu, rokkijänis Tasku!

92. Teen ripsenpidennyksiä (ja pigmentointitatskoja).
93. Joudun menee jossai välissä Idolsiin. Tuli hävittyä yks pikku veto..( ja en muute mene. )
94. Mötley Crüe ja Hanoi Rocks. Bändit joista aina lähden ja joihin aina palaan.
95. Muksuna sanoin keksipusseja "kikalapusseiksi". 
96. Mä puhuin sujuvasti jo 9 kuukautta vanhana.
97. Opin ärrän vasta 6 vuotiaana.
98. Haluaisin kissan.
99. Oon syntynyt 19. elokuuta.


100. Haluaisin (ehkäpä) tatuoijaksi.


+1. Kesäisin mut voi bongata Lahden sibbepuistossa katusoittelemassa puleille rokkia kaverin kans.

Toisenlainen duunipäiväkirja.

Harjoitteluviikkoni - rehellisesti.

Päivä 1.

Aloittelen matalalla profiililla. Joku asiakas kysyy missä on miesten rannekelloja. Kun vastaan että loppu, tämä mummo lähtee paikalta ja mutisee miehelleen "tuollainen blondi bimbo ei kyllä ymmärrä yhtään mitään". Hups?

Päivä 2.

Lattian luuttuamista josta jo kerroinkin. Kirjaimellisesti, sweet. Hups.

Päivä 3.

Luuttua eilispäivän jäljiltä tahmea lattia uudelleen.
Päivän vikana duunina oli pestä pakastinaltaiden kannet. Suihkaus puhdistusainetta pintaan, märällä rätillä pyyhkiminen ja paperilla kuivaus. Hienoa hienoa.

Paitsi kun jätät vesiämpärin viereisen kannen päälle ja säädät homman jotenkin ihmeen kautta niin että kun asiakas avasi viereisen pakastinaltaan, likavesiämpäri tippui sinne joulukinkkujen sekaan. Hups.

Päivä 4.
Aamulla pakasteiden purkamisessa ensimmäisenä huomaan pohjimmaisten kinkkujen jäätyneen toisiinsa kiinni.

Iltapäivällä taas ylitöiden uhatessa purin tavaroita ripeään tahtiin.

Kananmunat (yksi asiakas tuli kysymään "missä teillä on niitä kanan hedelmiä?") syliin. Tarkista rata.
Kaasutus suoralla. Tiukka oikea.

Mitäköhän ylös kuuluu? Katso.

Tunne jotain pyöreää lenkkarisi alla.

Ja tajua; taas sitä mennään.
Ja tajua; olet taas selälläsi lattialla.
Ja tajua; astuit kaalin päälle ja heitit kananmunat veke.
Ja huomaa; vain harva paketti on ehjänä.
Hups.

Päivä 5.
Pura tölkkejä hyllyyn.
Tökkää puukko muovin läpi Black Ratt - tölkkiin ja tunne jotain märkää suihkuavan kasvoillesi.
Hups.

Työaikojen  noudattaminen  10 ,  Annettujen  ohjeiden  noudattaminen  10 ,  Omatoimisuus  työssä  10 ,  Kiinnostus  työtä kohtaan  10 , Työyhteisöön  sopeutuminen 10 , Käyttäytyminen  10 ,  Ahkeruus 10 .  Olen  paras.

Työlook,  jess !
Vittu  mulla  on  tässä  iso  käsi.

Siivous on aika makee duuni.

Juu tosiaan, kauppaan mä päädyin duuniharjoitteluun.

Homma sujuu ongelmitta ja mukavasti mummeleita auttaen.

No okei okei. Vähän huiputin;

Tänään olin siivoojan duunissa. (jotka ovat lukeneet "Siivooja syntyjään" merkinnän, taitavat huomata jo tässä kohtaa katastrofin ainekset).

Yhdeksi hommista tuli siirtää yksinkertaisella vetopumpulla helvetinmoinen läjä puulavalla lepääviä sokeripaketteja, jauhoja, kahveja yms sivuun, vetäistä roskat niiden paikalta harjalla, sitten mopilla pyyhkiä pölyt & pestä lattia ja siirtää lavat lasteineen pävineen takaisin.

Reippaana työläisenä aloitin. Sen vetopumpun käyttö on mulla ehdottomasti kaikkea muuta kuin sulavaa, mutta 3 lavaa jauhoineen päivineen ja 2 lavaa kahvipaketteja siirtäneenä sokeritkin tulisivat siirtymään suuremmitta ongelmitta.

Siirryin jauhojen luota vieressä olevien sokerien luo. Joku asiakas pyysi näyttämään mistä löytyy kuivahiiva, ja unohdin ämpärillisen täynnä likavettä siihen missä se oli edellisen siivouksen aikana katsottuna sivussa (=siinä missä sokerit) ollut.

Ämpärin täysin unohtuneena nappasin vetopumpun ja aloin työntää sitä puisen lavan alle, tarkkaillen (huonolla) näölläni muutamaa sataa pakettia sokeria joka sen päälle oli kasattu. Homma sujui kuin rasvattu.

Noin viisi sekuntia.

Silmäkulmaani kutitti.

Muistutan olevani kekittyessäni erittäin viisas.

Eri asia mihin keskittyy.

Silmäkulmaani murtosekunnin rapsuttaessani jätin lenkkarin, jossa by the way jalkani oli, pumpun pyörän alle. Se pysäytti liikkeensä. Ei paha.

Tosin minä jatkoin pumpun aloittamaa matkaa taaksepäin.
Tosin jalkani jäi paikalleen. Uhmasin painovoimaa mukavan pikku hetken ja totesin asiasta kuin pikkulapsi kummitusjunassa "iiiiiiiiiiiiiiik!"

Selkäni johtamana kävin makuulle siis keskelle nimeltämainitsematonta mutta suurehkoa kauppaa.

Tuli ahdisteltua siihen suoraan taakse jäännyttä ämpäriäkin. Taisin olla vähän liian äkkipikainen kumppani kun 20min tuttavuuden jälkeen hyppäsin makuulle viereen.

Niinkin äkkipikainen että ämpäri päätti lähteä vesi edellä karkuun.

Sensijaan sokeripakettipinon päälimmäiset yksilöt seurasivat alhaalla tapahtuvaa kaaosta niin järkyttyneenä, että päättivät viimeisen ja ainoan vaihtoehdon olevan joukkoitsemurha.

Niimpä nämä kukkulankingit hyppäsivät yhdessä vuoreltaan alas. Sisälmykset valahtivat juuri lattialle levinneeseen likaveteen ja iho pehmeni & hajosi veteen.

Taukeille suomenkielinen selvennys: vesi + sokeri + paperi @ lattia = aivan helvetin likainen, tahmea lattia.

Niimpä valonnopeasti tarinamme pääpöllö pomppasi lattialta selkä märkänä ylös, koko kaupan katseiden seuratessa (muutkin taisivat kuulla sokereita pelottavan sotahuutoni ja metallisen mopin räsähdyksen lattialle), vilkutin iloisesti ja naurusta taasen vaappuen valvontakameralle ja näytin nykyisessä yhteiskunnassamme yleisesti käytettävän käsimerkin (myönnä, ajattelit ensimmäisenä keskisormea! hyi sinä.) käteni lyhimmällä ulokkeella (tunnetaan myös nimellä peukalo) kaiken olevan ok siinä toivossa ettei kukaan henkilökunnasta katsonut sähläystäni elektronisen ihmeen linssin läpi.

Siivoaminen on sotkuista puuhaa.

Onse lattia viel ehkä vähä tahmee.

Maailman hitain puolimaraton?

Sen lisäksi että olen erittäin fiksu, kalloni on todella paksu.

Hehee, sehän rimmaa. Tässä pikku stoori, tapahtunut 363 päivää sitten.

Yhdistän hommaan Linda-Suomi-Linda sanakirjan.

Oltiin justiinsa muutettu ahdistavaan äänieristysvapaaseen betonikuutioriviin ilman omaa tilaa (teidän kielellänne rivitaloon). Niihin aikoihin oli tullut vähän suurempiakin muutoksia, esimerkiksi mainittakoon se että mut paiskattiin pihalle edeltävänä päivänä steiner-koulusta. Itteäni se ei ressannu mutta toisia taisi vähän hiertää.

Illemmalla, about yhdeksän aikaan tuli Nauta (kutsutte omaanne "äidiksi") kotiin ja sai kilarit jostain turhasta, jos en ihan väärin muista niin taisi olla systeri jättänyt lehmän suurien muuntuneiden hikirauhasten kalsiumpitoisen, elintarvikkeenakin myydyn eritteen (maidon) pöydälle.

Alias Nauta H. ei sen suurempia syitä tarvitse hullun puolensa esittääkseen. Kutsuttakoon tilannetta vaikka pikkuiseksi "arjen erimielisyyksien selvittämiseksi".

Siinä jossain välissä kun sain itseni valonnopeasti eteiseen, nappasin Kiinan muoviset lahjat maailman jaloille (crocsit) messiin, vaan tuli navetasta karannut ystävämme sorkat kopisten perässä ja kiskoi nämä jaloistani "ja minun maksamilla kengilläni sinä et lähde mihinkään".

Voimasanoilla lausettani terästäen ilmoitin ettei minua tarvitse "hetkeen" takaisin huudella. Takaisin kuului "pysy pentu pihalla, takaisin ei ole vittu tulemista!" Tämä kelpasi minulle kuin nakutettu.

Siinä sitä oltiin. Marraskuu, torstai, kello about 23, päällä toppi ja farkut, taskussa kännykkä huutaen ruokaa (virtaa) mutta vailla saldoa, 15snt ja pleku, ei kenkiä. Kenenkään Lahdessa asuvan kaverin tarkkaa osoitetta en tiennyt, joten lähin mahdollinen paikka viettää yö oli myymätön ex-kämppä naapurikunnassa Nastolassa, matkaa (Jalkarannasta Haravakylään) noin 20km.

Ja eikun talsimaan.

Akku loppui 15min matkan jälkeen, autoja harvassa, ja satunnaisista kauppojen valotauluista pystyi tsekkaamaan kellonaikaa ja lämpötilaa, miinuksen puolella oli.

Aika ilkeältä loppumatka tuntui paljaalle iholle, kun jo sulanneille ensilumille levitetty hiekoitus oli asfaltilla, iho tarttui kylmään asfalttiin ja kivet repivät auki. Kun vihdoin pääsi kotiin asti, ei lämpö enää tuntunut iholla kun sisään meni. Puolimaratonini kesti ajaltaan 3,5 tuntia.

Sulattelin itseäni puolisen tuntia, ja juuri kun arvon hra Matti Nukku teki taas tulojaan, kuului ulkoata ison auton ajavan pihaan (MIKS MUN UNIA AINA HÄIRITÄÄN?!?!??!?!?). Sitten näkyi ikkunasta kahden taskulampun valot. Seuraavaksi koputettiin oveen. "Hitusen" väsyneenä mutisin yläkerrassa itsekseni että avatkoon itse prkl.

Ja takaovi aukesi.

"Päivää, täällä olis poliisi, ootko Linda täällä? Ai moi, toi sun äitis soitti että sut pitää hakea kun tota koulua olis huomenna. Sillä on ikävä sua, että mennääs kotiin."

Taas lempivoimasanojani käyttäen kysäisin että oletko torvi tietoinen, että kello on kolme yöllä.

Loppua en jaksa selittää, mutta kyllä vitutti mennä koko matka takaisin poliisin kyydissä 20 minuutissa.

Tervehdi asiallisesti. Aina.

Joskus viime kuussa faija hävitti lompsansa. Etti maat ja meret, no ei nyt ihan, mutta teki kuitenkin katoamisilmoituksen tai jotain sellaista.

Ja numeropalveluun yms kun soittaa, näkyy siellä faijan nimissä minunkin hallussa oleva numero ensimmäisenä, ja kaikki urpot soittelee sitten aina mulle. Ja niimpä niin, mulla oli erittäin pirteä päivä. Rakkaat kytät soitti sitten mulle kun lompsa löytyi, mutta enpä kattonut mikä numero "minua" tavoittelee.

"Morjeeees!! Kukas siel o ja mite menee??"

Hämmennetään. Ja hyvin hämmensinkin...


Pikkunen merkintä mutta piti jotain laitella. Hauskat Halloweenit.

Tuijotan  sinua  3  millin  päästä  kun  huomenna  avaat  silmäsi.

Verikammoinen & väkivaltainen jeesustelia?

Minä en usko Jeesukseen.

Minä en käynyt rippikoulua.

Toinen oli ääni kellossa 7 vuotiaana.


Mulla oli koristelautanen, jossa oli tää perus kuva, jossa on kaksi pientä lasta sillalla ja enkeli niiden takana. Jotenkin pedoa??

Vastaava kuva. (Tuli mieleen; miten noi siivet kestää?!?!)

Normaali sunnuntai-ilta. Faijalla kaamea kapula ja "mrs Pigg" normaalin harmaassa olotilassaan. Pikku-Linda oli nähnyt painajaisia, ja taisi ajatella päivällä työntävänsä enkelilautasen tyynyn sisään niin kaikki pahat unet katoaa samantien ikuisiksi ajoiksi, kuinkas muuten? Saamari kyllä mä olen Sherlock.

Silloin katottiin vielä aina iltavideo. Pikkusysta  istahtaa jalkopäähän ja sitten Muumeja tapittamaan. Mörkö oli tosi pelottava. Yleensä videon jälkeen tuli osuus, jossa tää pikku kikkarapää pyyteli jäädä siihen jalkoihin nukkumaan. Oli se niin jänskää olla isosiskon huoneessa.

Ihme, tuli annettua sille lupakin jäädä. Noihin aikoihin sekin oli niin muksu, että sen egoilut oli vielä siedettävissä. Mutta hiljainen se ei ole kyllä koskaan ollut. Ja mulla kun on erittäin läheinen suhde sängyn, peiton ja tyynyn kanssa, tuun äkäiseks jos en saa mennä nukkumaan sillä hetkellä kun haluan. Mutta sitten ku tää pikkumuksu kiljuu jotain toista tuntia, oli pakko tehdä asialle jotain.

Ahaa!

(Arvasitteko jo?)

Lyönpä sitä pehmeällä, untuvaisella tyynyllä päähän.

Nii i, mikä unohtui.. Samassa liikkeessä lamppu tippui vielä seinältä alas. Vit*n järkevää, nythän se onkin hiljaa kun oon tajuamattani lyönny sitä lautasella päähän. Harmaa nauta ja darrainen faijakin oli todella onnessaan, kun juuri ennen nukahtamista joutuvat sairaalaan lähtemään. Ipanalla oli haava päänahassa. (Ja lautanen tietty naarmuton.. Ja mun hienossa Nalle Puh-muovilampussa halkeama?!)

Sairaalaan mentiin siis, jonkin aikaa odoteltiin. Sattuu olemaan "muutama" vuosi aikaa niin hitusen sumeassa tuo miten tapahtumat eteni, mutta seuraavaksi oltiin sitten istumassa jollain penkeillä kun ipanaan aseteltiin 2 tikkiä. Alkuvaiheessa sen haavan päälle pistettiin jokin papru, sitten sairaalatäti katos johonkin ja papru tippui systan päästä. Minäpä nostan sen ja asettelen takaisin! Nyt ollaan siskonperkeleelle kilttinä!

Tuumasta toimeen. Nappasin senjonkinpumpulinkaltaisen ja käännyin systan pään puoleen. Sumeasti muistan vielä että siinä oli hitusen verta, ylläripylläri. Sitten sumeni ja jostain toisesta ulottuvuudesta kuului "mihin Linda meni?"

Meikä pyörtyi suorilta jaloilta kivilattialle. Tuli vielä oikein aivotärähdys hankittua.

Isukin darrapää ei myöskään pahemmin enää jaksanut pystyssä oloa, ja taisipa sekin kipata.
Tässä vaiheessa tuli sairaalatäti jo vihaisena sille sanomaan että "istus vittu sinä edes alas, kahdessa on jo tarpeeksi hoitamista".

Vihdoin kun himaan päästiin, systa nukkui tyytyväisenä 2 tikkiä päässään ja kertoi seuraavana päivänä hoitokavereilleen "katsokaa, eikö ookki hienoa, mulla on jotai narua päässä!"

Mä taas olin surkeassa kunnossa ja mua heräteltiin parin tunnin välein katsomaan että henki edes pihisee.


Ja tarinan opetushan on aika järkevä; älä lyö siskoasi lautasella päähän jos haluat nukkua.

(Erittäin epätodennäköisesti) Siivooja syntyjään.

Taasenpa tuli tätä viime kesää muisteltua..

Oli ideana lähteä viettelemään iltaa Poppedicornen (koodinimi, hahaa) majoitukseen naapurikuntaan.
Vaan saipa teininpahanen äidiltään, aliaalta maatalouseläimeltä pienen tehtävän ennen matkaan lähtöä. Niinkin yksinkertaisen kuin kylpyhuoneen lattian pesu.

Ei muuta kuin vähän vettä lattialle ja luuttuamaan.

Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin kun minä olen kyseessä.

10min kuluttua..
Tilannekatsaus. Moppi kädessä ja edessäni 3 suurta ämpäriä täynnä vettä. Taustalla raikui tunnelmallisesti Hanoi Rocks.

Kippasin ensimmäisen ämpärillisen lattialle, ja sehän lainehtii yllättävän paljon. Hetken sohin mopilla huoneen kulmia, keskittyneenä hoilaamaan ihanan maikel monroun äänen mukana. Viskaisin lattialle jonkin sortin pesuainetta ja pomppaan vessanpöntönkannen päälle, sillä en halua kertoa liukastumisesta ja pääkuhmusta.

Kylppäri oli kapea ja pitkänmallinen, ja viskaisin toisen ämpärillisen vettä toiseen päätyyn, jossa sijaitsivat pesukone ja kuivausrumpu. Edelleen lauleskellen heiluttelin moppia epähuomioisesti johonkin päin.

Sitten juolahti mieleen, että pesukone ja kuivausrumpu ovat johdoistaan kiini jatkojohdosta, joka taas roikkui lattialla toisesta päädystään seinässä, pistorasiassa kiinni.
Ja vasta sitten mieleen putkahti, että tuo ämpärin sisältö+vaahto lähestyi jänskän nopsahkosti sitä johtoa päin.

Erittäin kivan monroun lauleskelun taustalta erottui erittäin epäkiva & erittäin epämukava "KRÄTZ" -ääni.

Pikku paniikissa erittäin kivasti huitaisin mopilla kylppärin oven auki, joka siinä tilanteessa erittäin kivasti sijaitsee suoraan pöntön edessä. (Ja kerrankin olin kiitollinen siitä s**tanan kynnyksestä eikä vesi valunut koko kämppään, t. varvas.) Ninjailin itseni tuon erittäin epäkivan pienehkon sähköisen valtameren yli kuivalle lattialle.

Blondi juoksi ensimmäisenä katkaisemaan sähköt ja odotteli vesien pois valumista. Siinä välissä tuli myös soitettua Poppedicornelle kera hysteerisen naurun ja ilmoituksen, että saattaa hetken kauemmin kestää mitä piti.

Kumisaappaat jalassa tsekkaamaan vauriot. JOITA EI OLLUT?!?
Tosin jatkojohto tippui vettä vielä monta päivää.

Se pyykipesu-fakin-kone ois kyllä ansainnu joutua mullan alle. Saadana. Värjäilee mun lempparikledjut, niin, ne kauniin mustat, pinkeiksi ihan omilla luvillaan. Pesijässähän ei voi vikaa olla!

Aikamoinen kalannaama.

Tarinoinpas sinulle, tietokone, jostain aivan turhasta.

Kivasta pikku muistosta viime kesältä. Ei mitenkään erikoisen hääppöinen muisto, mutta naurua riitti..

...

Heinäkuun loppupuolella päätettiin faijan, tämän puolison Päivin ja Päivin tytön Ritan (+koiran) kanssa lähteä Heinolaan mökkeilemään. Sillä mökillä, Konnisaaressa, on aina kiva rento fiilis.
Aikaisen herätyksen (noin klo 12), muutaman kaupan ja 3h ajomatkan jälkeen perille päästyä oltiin aika väsyneitä, ja ensimmäinen ilta meni suht rauhallisesti, skittaa soitellen naapurimökillä.

Toisena päivänä, aamu alkoi uinnilla, ja sitten tapettiinkin aikaa iltaan asti.
Alkuillasta Rita innostui onkimaan.

Rispect.

Se kun harvemmin mistään tosissaan innostuu. Ja ei siitä loppua meinannut tulla. Itekkin koitin seuraa pitää virvelin kanssa, vaikkei se kauaa kestänytkään ja vetäydyin taas skittani kanssa hiljaiseen aittaan. Mutta sitä kun vaan on toista päivää, nukkuen ja soitellen, ei enää illasta uni meinaakkaan tulla. Ainakaan niissä saunan lämpölukemia lähentelevässä ilmassa.
+ lisää ajantappoa
+ kavereiden herättelyä tuon aikamme ihmeen, matkapuhelimen avuin
+lisää kitaran soittelua.

Rita kyllästyi fisutteluun, ja sekin ryömi aittaan. Pari tuntia molemmat kieri punkeissaan, hiljaa, luullen toisen nukkuvan. Aivan tuskaisen kuumahan siellä oli.. Kun jompikumpi sai avattua suunsa, ikkuna avattiin.
Ja sitten tulivat verenhimoiset pedot silmät kiiluen kärsät pitkinä. Hyttysille yliherkän ihon omaavana pinna meni. Ulkona tuuli, ja sehän vaan innosti itikoita pieneen, matalaan ja pimeään majaamme asettumaan, vielä kun kattauskin oli valmiina.

Fiksuna likkana avasin suuni: "vois mennä ulos nukkuu". Molemmat pomppasivat sekunnissa pystyyn "JOO OIKEESTI!!"

Peitot, viltit, tyynyt ect raahattiin päättäväisenä laiturin päätyyn. Rita huomasi vedenpinnan alla liikettä, ja ongenhan se haki. "Mäku saan kalan nii heitän sen sun naamaa".

"Vidut et varmana mä alan nukkuu".

Tässä siis ranta, tapahtumapaikkana pitkä laituri.
Vasemmassa reunassa näkyy pari lehteä, huomioikaa, sillä sehän on puu.

Se rauha ei sitten kauaa kestäny. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa.

Hetkonen.. Sehä tulikin läheltä.

Silmät auki. Ensimmäinen joka näkökenttään osui, oli muutama suomu. Aivan liian läheltä.

Viskaisin peiton päältäni ja sätkin hetken vailla suuntaa. Jalka myös potkaisi johonkin siinä sivussa. Nyt kuului iso molskahdus. Sekunnin päästä tajusin tilanteen; Rita nauraa maha kippurassa ja suorittaa jotain kävelyä etäisesti muistuttavaa liikettä maata kohti onki & kala kädessään, ja mummon kaunis, valkea ja suuri kukkaistutus kelluu järvessä.

Kurottaudun järveä päin, hieman säikähdyksestä ja naurusta huopuen, alan heilutella käsiäni kohti hitaasti uppoavaa kukkaistutusta. Sitten tunsin viiman kasvoillani. Fiksuna, mutta ehkä lievästi hitaana tyttönä funtsin asiaa hetken. Ennen tämän vaiheen selviämistä tunsinkin jotain kylmää, märkää, limaista ja kovaa kädessäni.

Toisella handulla kerkesin saada kiinni laiturista, ennenkuin naamanikin ottaisi fyysisen kontaktin vedenalaiseksi, limaiseksi kiveksi toteamaani möykkyyn. Pikku horjahduksesta oli kyllä hyötyäkin; tuli oltua niin kriittisen lähellä tuota vedenpintaa, että siirsin valmiiksi märän käteni nostamaan pirun painavan ja lainehtivan kukkaruukun. Vaikka olenkin notkea kuin näkkileipä ja vahva kuin oljenkorsi, ihmeen kaupalla sain törkeän painavan kukkasen laiturille.

Pienten vaurioiden huomioon ottamisen jälkeen päätin katsoa mitä Ritalle kuuluu. Se nauroi laiturin maan päädyssä ninjailulleni onki kädessä. Missäs se fisu on?
Katse suuntautuu onkea pitkin siimaan. Siima johtaa katseeni oksaan. WTF?
Ja niin, puusta roikkuu hirttäytynyt kala, joka vielä epätoivoisena suutaan aukoi. Särkiparka.

Jonkin aikaa poskiin sattuvan naurun hellitettyä, siirryimme takaisin laiturin nokkaan.

"Ja nyt mä viddu oikeesti nukun..".

Vaan enpä nukkunutkaan. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa. Tällä kertaa varauduin!

Pakoon!

Esteet tieltä ja karkuun!

Vaan kala sai kiinni ja käännyin ajatuksenani heittää Rita fisun sukulaisten seuraan. Vaan tulipa muuta ajateltavaa kun tajusin peittoni lilluvan järvessä.

...

Monen yrityksen jälkeen, oli pakko todeta että mun reflekseilläni ei kannata yrittää ottaa luoteja kiinni.