Tervehdi asiallisesti. Aina.

Joskus viime kuussa faija hävitti lompsansa. Etti maat ja meret, no ei nyt ihan, mutta teki kuitenkin katoamisilmoituksen tai jotain sellaista.

Ja numeropalveluun yms kun soittaa, näkyy siellä faijan nimissä minunkin hallussa oleva numero ensimmäisenä, ja kaikki urpot soittelee sitten aina mulle. Ja niimpä niin, mulla oli erittäin pirteä päivä. Rakkaat kytät soitti sitten mulle kun lompsa löytyi, mutta enpä kattonut mikä numero "minua" tavoittelee.

"Morjeeees!! Kukas siel o ja mite menee??"

Hämmennetään. Ja hyvin hämmensinkin...


Pikkunen merkintä mutta piti jotain laitella. Hauskat Halloweenit.

Tuijotan  sinua  3  millin  päästä  kun  huomenna  avaat  silmäsi.

Verikammoinen & väkivaltainen jeesustelia?

Minä en usko Jeesukseen.

Minä en käynyt rippikoulua.

Toinen oli ääni kellossa 7 vuotiaana.


Mulla oli koristelautanen, jossa oli tää perus kuva, jossa on kaksi pientä lasta sillalla ja enkeli niiden takana. Jotenkin pedoa??

Vastaava kuva. (Tuli mieleen; miten noi siivet kestää?!?!)

Normaali sunnuntai-ilta. Faijalla kaamea kapula ja "mrs Pigg" normaalin harmaassa olotilassaan. Pikku-Linda oli nähnyt painajaisia, ja taisi ajatella päivällä työntävänsä enkelilautasen tyynyn sisään niin kaikki pahat unet katoaa samantien ikuisiksi ajoiksi, kuinkas muuten? Saamari kyllä mä olen Sherlock.

Silloin katottiin vielä aina iltavideo. Pikkusysta  istahtaa jalkopäähän ja sitten Muumeja tapittamaan. Mörkö oli tosi pelottava. Yleensä videon jälkeen tuli osuus, jossa tää pikku kikkarapää pyyteli jäädä siihen jalkoihin nukkumaan. Oli se niin jänskää olla isosiskon huoneessa.

Ihme, tuli annettua sille lupakin jäädä. Noihin aikoihin sekin oli niin muksu, että sen egoilut oli vielä siedettävissä. Mutta hiljainen se ei ole kyllä koskaan ollut. Ja mulla kun on erittäin läheinen suhde sängyn, peiton ja tyynyn kanssa, tuun äkäiseks jos en saa mennä nukkumaan sillä hetkellä kun haluan. Mutta sitten ku tää pikkumuksu kiljuu jotain toista tuntia, oli pakko tehdä asialle jotain.

Ahaa!

(Arvasitteko jo?)

Lyönpä sitä pehmeällä, untuvaisella tyynyllä päähän.

Nii i, mikä unohtui.. Samassa liikkeessä lamppu tippui vielä seinältä alas. Vit*n järkevää, nythän se onkin hiljaa kun oon tajuamattani lyönny sitä lautasella päähän. Harmaa nauta ja darrainen faijakin oli todella onnessaan, kun juuri ennen nukahtamista joutuvat sairaalaan lähtemään. Ipanalla oli haava päänahassa. (Ja lautanen tietty naarmuton.. Ja mun hienossa Nalle Puh-muovilampussa halkeama?!)

Sairaalaan mentiin siis, jonkin aikaa odoteltiin. Sattuu olemaan "muutama" vuosi aikaa niin hitusen sumeassa tuo miten tapahtumat eteni, mutta seuraavaksi oltiin sitten istumassa jollain penkeillä kun ipanaan aseteltiin 2 tikkiä. Alkuvaiheessa sen haavan päälle pistettiin jokin papru, sitten sairaalatäti katos johonkin ja papru tippui systan päästä. Minäpä nostan sen ja asettelen takaisin! Nyt ollaan siskonperkeleelle kilttinä!

Tuumasta toimeen. Nappasin senjonkinpumpulinkaltaisen ja käännyin systan pään puoleen. Sumeasti muistan vielä että siinä oli hitusen verta, ylläripylläri. Sitten sumeni ja jostain toisesta ulottuvuudesta kuului "mihin Linda meni?"

Meikä pyörtyi suorilta jaloilta kivilattialle. Tuli vielä oikein aivotärähdys hankittua.

Isukin darrapää ei myöskään pahemmin enää jaksanut pystyssä oloa, ja taisipa sekin kipata.
Tässä vaiheessa tuli sairaalatäti jo vihaisena sille sanomaan että "istus vittu sinä edes alas, kahdessa on jo tarpeeksi hoitamista".

Vihdoin kun himaan päästiin, systa nukkui tyytyväisenä 2 tikkiä päässään ja kertoi seuraavana päivänä hoitokavereilleen "katsokaa, eikö ookki hienoa, mulla on jotai narua päässä!"

Mä taas olin surkeassa kunnossa ja mua heräteltiin parin tunnin välein katsomaan että henki edes pihisee.


Ja tarinan opetushan on aika järkevä; älä lyö siskoasi lautasella päähän jos haluat nukkua.

(Erittäin epätodennäköisesti) Siivooja syntyjään.

Taasenpa tuli tätä viime kesää muisteltua..

Oli ideana lähteä viettelemään iltaa Poppedicornen (koodinimi, hahaa) majoitukseen naapurikuntaan.
Vaan saipa teininpahanen äidiltään, aliaalta maatalouseläimeltä pienen tehtävän ennen matkaan lähtöä. Niinkin yksinkertaisen kuin kylpyhuoneen lattian pesu.

Ei muuta kuin vähän vettä lattialle ja luuttuamaan.

Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin kun minä olen kyseessä.

10min kuluttua..
Tilannekatsaus. Moppi kädessä ja edessäni 3 suurta ämpäriä täynnä vettä. Taustalla raikui tunnelmallisesti Hanoi Rocks.

Kippasin ensimmäisen ämpärillisen lattialle, ja sehän lainehtii yllättävän paljon. Hetken sohin mopilla huoneen kulmia, keskittyneenä hoilaamaan ihanan maikel monroun äänen mukana. Viskaisin lattialle jonkin sortin pesuainetta ja pomppaan vessanpöntönkannen päälle, sillä en halua kertoa liukastumisesta ja pääkuhmusta.

Kylppäri oli kapea ja pitkänmallinen, ja viskaisin toisen ämpärillisen vettä toiseen päätyyn, jossa sijaitsivat pesukone ja kuivausrumpu. Edelleen lauleskellen heiluttelin moppia epähuomioisesti johonkin päin.

Sitten juolahti mieleen, että pesukone ja kuivausrumpu ovat johdoistaan kiini jatkojohdosta, joka taas roikkui lattialla toisesta päädystään seinässä, pistorasiassa kiinni.
Ja vasta sitten mieleen putkahti, että tuo ämpärin sisältö+vaahto lähestyi jänskän nopsahkosti sitä johtoa päin.

Erittäin kivan monroun lauleskelun taustalta erottui erittäin epäkiva & erittäin epämukava "KRÄTZ" -ääni.

Pikku paniikissa erittäin kivasti huitaisin mopilla kylppärin oven auki, joka siinä tilanteessa erittäin kivasti sijaitsee suoraan pöntön edessä. (Ja kerrankin olin kiitollinen siitä s**tanan kynnyksestä eikä vesi valunut koko kämppään, t. varvas.) Ninjailin itseni tuon erittäin epäkivan pienehkon sähköisen valtameren yli kuivalle lattialle.

Blondi juoksi ensimmäisenä katkaisemaan sähköt ja odotteli vesien pois valumista. Siinä välissä tuli myös soitettua Poppedicornelle kera hysteerisen naurun ja ilmoituksen, että saattaa hetken kauemmin kestää mitä piti.

Kumisaappaat jalassa tsekkaamaan vauriot. JOITA EI OLLUT?!?
Tosin jatkojohto tippui vettä vielä monta päivää.

Se pyykipesu-fakin-kone ois kyllä ansainnu joutua mullan alle. Saadana. Värjäilee mun lempparikledjut, niin, ne kauniin mustat, pinkeiksi ihan omilla luvillaan. Pesijässähän ei voi vikaa olla!

Aikamoinen kalannaama.

Tarinoinpas sinulle, tietokone, jostain aivan turhasta.

Kivasta pikku muistosta viime kesältä. Ei mitenkään erikoisen hääppöinen muisto, mutta naurua riitti..

...

Heinäkuun loppupuolella päätettiin faijan, tämän puolison Päivin ja Päivin tytön Ritan (+koiran) kanssa lähteä Heinolaan mökkeilemään. Sillä mökillä, Konnisaaressa, on aina kiva rento fiilis.
Aikaisen herätyksen (noin klo 12), muutaman kaupan ja 3h ajomatkan jälkeen perille päästyä oltiin aika väsyneitä, ja ensimmäinen ilta meni suht rauhallisesti, skittaa soitellen naapurimökillä.

Toisena päivänä, aamu alkoi uinnilla, ja sitten tapettiinkin aikaa iltaan asti.
Alkuillasta Rita innostui onkimaan.

Rispect.

Se kun harvemmin mistään tosissaan innostuu. Ja ei siitä loppua meinannut tulla. Itekkin koitin seuraa pitää virvelin kanssa, vaikkei se kauaa kestänytkään ja vetäydyin taas skittani kanssa hiljaiseen aittaan. Mutta sitä kun vaan on toista päivää, nukkuen ja soitellen, ei enää illasta uni meinaakkaan tulla. Ainakaan niissä saunan lämpölukemia lähentelevässä ilmassa.
+ lisää ajantappoa
+ kavereiden herättelyä tuon aikamme ihmeen, matkapuhelimen avuin
+lisää kitaran soittelua.

Rita kyllästyi fisutteluun, ja sekin ryömi aittaan. Pari tuntia molemmat kieri punkeissaan, hiljaa, luullen toisen nukkuvan. Aivan tuskaisen kuumahan siellä oli.. Kun jompikumpi sai avattua suunsa, ikkuna avattiin.
Ja sitten tulivat verenhimoiset pedot silmät kiiluen kärsät pitkinä. Hyttysille yliherkän ihon omaavana pinna meni. Ulkona tuuli, ja sehän vaan innosti itikoita pieneen, matalaan ja pimeään majaamme asettumaan, vielä kun kattauskin oli valmiina.

Fiksuna likkana avasin suuni: "vois mennä ulos nukkuu". Molemmat pomppasivat sekunnissa pystyyn "JOO OIKEESTI!!"

Peitot, viltit, tyynyt ect raahattiin päättäväisenä laiturin päätyyn. Rita huomasi vedenpinnan alla liikettä, ja ongenhan se haki. "Mäku saan kalan nii heitän sen sun naamaa".

"Vidut et varmana mä alan nukkuu".

Tässä siis ranta, tapahtumapaikkana pitkä laituri.
Vasemmassa reunassa näkyy pari lehteä, huomioikaa, sillä sehän on puu.

Se rauha ei sitten kauaa kestäny. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa.

Hetkonen.. Sehä tulikin läheltä.

Silmät auki. Ensimmäinen joka näkökenttään osui, oli muutama suomu. Aivan liian läheltä.

Viskaisin peiton päältäni ja sätkin hetken vailla suuntaa. Jalka myös potkaisi johonkin siinä sivussa. Nyt kuului iso molskahdus. Sekunnin päästä tajusin tilanteen; Rita nauraa maha kippurassa ja suorittaa jotain kävelyä etäisesti muistuttavaa liikettä maata kohti onki & kala kädessään, ja mummon kaunis, valkea ja suuri kukkaistutus kelluu järvessä.

Kurottaudun järveä päin, hieman säikähdyksestä ja naurusta huopuen, alan heilutella käsiäni kohti hitaasti uppoavaa kukkaistutusta. Sitten tunsin viiman kasvoillani. Fiksuna, mutta ehkä lievästi hitaana tyttönä funtsin asiaa hetken. Ennen tämän vaiheen selviämistä tunsinkin jotain kylmää, märkää, limaista ja kovaa kädessäni.

Toisella handulla kerkesin saada kiinni laiturista, ennenkuin naamanikin ottaisi fyysisen kontaktin vedenalaiseksi, limaiseksi kiveksi toteamaani möykkyyn. Pikku horjahduksesta oli kyllä hyötyäkin; tuli oltua niin kriittisen lähellä tuota vedenpintaa, että siirsin valmiiksi märän käteni nostamaan pirun painavan ja lainehtivan kukkaruukun. Vaikka olenkin notkea kuin näkkileipä ja vahva kuin oljenkorsi, ihmeen kaupalla sain törkeän painavan kukkasen laiturille.

Pienten vaurioiden huomioon ottamisen jälkeen päätin katsoa mitä Ritalle kuuluu. Se nauroi laiturin maan päädyssä ninjailulleni onki kädessä. Missäs se fisu on?
Katse suuntautuu onkea pitkin siimaan. Siima johtaa katseeni oksaan. WTF?
Ja niin, puusta roikkuu hirttäytynyt kala, joka vielä epätoivoisena suutaan aukoi. Särkiparka.

Jonkin aikaa poskiin sattuvan naurun hellitettyä, siirryimme takaisin laiturin nokkaan.

"Ja nyt mä viddu oikeesti nukun..".

Vaan enpä nukkunutkaan. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa. Tällä kertaa varauduin!

Pakoon!

Esteet tieltä ja karkuun!

Vaan kala sai kiinni ja käännyin ajatuksenani heittää Rita fisun sukulaisten seuraan. Vaan tulipa muuta ajateltavaa kun tajusin peittoni lilluvan järvessä.

...

Monen yrityksen jälkeen, oli pakko todeta että mun reflekseilläni ei kannata yrittää ottaa luoteja kiinni.