lauantai 28. huhtikuuta 2012

Bling bling-ketjureaktio ja muita hämmentäviä tekijöitä

Wappen wappen! Kohta se on! Ihan just!


Laitattekos jotain extraa vapuksi?
Mä en ole ikinä tykännyt pitää pitkiä kynsiä, hankaloittaa kaikkea ja pitkillä ei voi soittaa skittaa / bassoa. Nyt kuitenkin vapuksi aattelin taas laittaa ne itse liimattavat. Mahd. vähällä rahalla, köyhä kun olen.

Vessasta löytyi jättipaketti niitä kynsiä, ranskalaisen manikyyrin tapaisia. Itteäni ne ei kiinnosta, joten päätin napata 10 sopivaa mukaani ja lakata ne hienommiksi. Avasin paketin. Tajusin sen olevan käsissäni ylösalaisin, ja muutama tippui "pohjan" ollessa auki, enkä voinut sulkea takaisin, koska muutama jäisi kannen väliin.

Pysyn paikoillani ja mietin toimintasuunnitelmaa.

"Jos pidän tän niin kiinni kuin voin, ja kiepautan nopeasti oikeinpäin.."

Hammasta purren valmistaudun.

4, 3, 2, 1, ACTION!

Ja niin. Eihän se pysynyt niin kiinni kuin piti. N. 100 kynttä on pitkin vessaa. Repeän nauruun ja mietin taas päässäni "vittu miten voi olla näin urpo!!!!"

Kerään kynnet ja alan operoimaan valitsemiani. Etsin kätösiini sopivat lakat ja hopea-glitteriä. Lakkaan pohjan metallihohtoisella tummanpunaisella, alaosan viistoon mustalla ja kärjen hopealla. Annan kuivua. Sitten laitan hieman kirkasta kärkiin viistosti ja uitan glitterissä, anna kuivua ja asettelen samalla tavalla alas vielä "ketjun" glitteriä. Wohoo! Tämän touhuan läpi 10 kertaa. Lopputulos ihan kiva:


En kiinnittänyt vielä muita kynsiä, toikin vaan testinä eikä kunnolla kiinni ja nappasin senkin irti.

Sitten sain toisen päähänpiston, ripset kaipasivat kipeästi huoltoa, joten huollatampa ne itse!

Vittu kuinka sattui. Sen takia pidennyksiä ottaessa silmät ovat kiinni: jotta liiman haju ei kirvele silmiä. No paha laittaa itselleen silmät kiinni, itkin niitä pistäessäni koko tunnin hakaten aina välissä pöytää.

Hakkasin vaan kun sattui niin pirusti, eikä nähnyt kunnolla.

No olin unohtanut sen glitteripurkin auki. Samanlainen purkki kuin tämä.


Hakkasin vaan pöytää. Sitten käsi osui johonkin.

Jep. Osuin siihen glitterin reunaan. Koko sisältö kimposi mun päälleni.

Sokissa. Mä kimallan. Yhdennäköisyyteni diskopalloon oli uskomaton. Nauroin ja mietin epätoivoisena, kuinka kohta pitäisi mennä töihin - ja mä kimallan.

Imuria hakemaan. Koko pöytä, minä, lattia, tietokoneen näppäimistö, ja yleisesti kaikki vieressä ollut on glitterissä.

Imuroin itseäni ja sitten pöytää. Katson hetken muualle, ja takaisin kääntyessäni havaitsen mustan kynsilakkani lähestyvän imurin suuta pelottavalla tahdilla. Koitan vetää imurin äkkiä pois - ja käännänkin sen täysin niin, että lakka suhahtaa sisään. "kops kops" ja sammutan imurin äkkiä. Katson sen suusta sisään, ja repeän taas täysin.


Siellähän se. Koitan valuttaa ulos. Ei auta. Hakkaan pöytään. Pöydän reuna meni kolhuille, imurissa ei jälkeäkään, puhumattakaan että lakkapullo liikkuisi. Tökin sitä eteenpäin - liikahtaa noin sentin, sitten jumittuu lopullisesti.

Isukki apuun! Tyyppi rikkoo pullon imurin sisään, mutta imuri saatiin takaisin toimintäkykyiseksi.

Alan imuroimaan loputkin glitterit pöydältä.

Ja hups - 3 kpl kynsistä menee imuriin. Vittu JESS!! En saanut niitä enään ulos, joten kohta pitäisi toteuttaa operaatio uusiksi.


Nimimerkillä Kauneudenhoitoalanammattilainen...

Kivoja wappuja!!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Hiustahmoja n' roll!

Moimoikaikki!

Mieleeni muistui tässä monen vuoden takainen sattumus, ikää taisi olla jotain 11v silloin.

Tukka sattui olemaan likainen, joten kuurata se piti. Ja turha tieto: hiusten pesuun yleensä käytetään jotain kaupallista mönjää, jota myydään helvetin hienoilla nimillä upeissa purkeissa ja pyydetään saatananmoinen hinta jostain mukamas uudelleen rakentavasta / korjaavasta / palauttavasta mömmöstä.

Ja hei pliis. Lukekaa aina ne hiton etiketit ennen kun heitätte ne sisällöt päähänne. Ihan vaan sillä, että mä en suuremmin ole niin muistanut tehdä. Ikinä. Ehkä kannattaisi. So.

"Pesin" tukkani silloin jollain kiukaan kiillotusvahalla.

Puhdistuikin niin perhanasti.


AINIIIN! Oon taistellut tukkani takaisin blondiksi! Vielä on pinkki sävy siinä, muttei pahasti.


Ps. käväsin eilen illalla katsomassa Carolinea, kun olivat taas Tampereella. Vittu se on aina vaan niin mahtava. Jos ette tiedä, tutustukaa. Totally worth it. Tässä on ehkä Suomen tämän hetken kovin rock-yhtye. Heikkoja biisejä ei ole.



sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Suamen kiäli haltuun taas, perkele!

Heh. Tilasin tossa pizzaa.

Darrapäivä. Ja nyt ei tule niinkään hääppöinen juttu, lopeta lukeminen än yy tee NYT jos ei kiinnosta!

Vedettiin eilen kaverin kanssa lähipubissa karaokelistan joka ainut Dingon biisi. Ja pari Popedaa.

Olo sen mukainen, korvissa suhisee ja pää pipi.

Niin se pizza. Ensin venailin 40min, ei siinä mitään. Sitten kuski soittaa "miikä se osoiite olii? Minä ole nnyt ekssyynnyt tänné!"

Opastan. Ja 30min taas venailua. Hemmetti.

Sitten kun viimein herra saapui paikalle, toivotti hyvää ruokahalua.
Minä viisas vastaan "kiitos samoin!"

Nopsasti ovi kiinni ja tilanne karistettu.

Oli taas paska teksti, mutta varoitin. Kukaan ei käskenyt lukea, muahahahahhaaa.

Mun sarvet on taas nähtävissä..

maanantai 9. huhtikuuta 2012

...Pyörii, lapset siinä hyörii..

No nyt on taas niiiiiiin vanhaa matskua, ai että.

Että mitä?

Noh. Minähän olen siis Nastolassa asunut valtaosan iästäni, "huikeat" kymmenen vuotta, nelivuotiaasta eteenpäin. Tässä keississä ikää oli 7 vuotta.

Ja olipa kerran pitkä kuuma kesä ja pienempi ajanmääre siitä, pitkä kuuma päivä.
Sekä pikku-kukkasen "tappajaranta". Nimetty paikallisten hullumuikkujen mukaan.

(äh vittu mä olen väsynyt, nää vitsit on niin paskoja nyt..)

Ei siis kummiskin. Jotkut taitavat tietää paikan, ja siihen johtavan Kankaanmäen. Siis mäen. Sen vitun jyrkän, hiekkaisen, kuoppaisen ja sen tien reunat jotka sortuvat jatkuvasti tietä kaventaen.

Melkein joka ainoa aurinkoinen (ja sateinen) päivä poljettiin naapurin kaksi vuotta vanhemman Lisan kanssa tälle rannalle Haravakylän perukoilta pulikoimaan koko päiväksi.

Hypättiin molemmat vanhojen liilojen mummopöyrien satulaan ja poljettiin.

Ja vittu kuinka rakastin mun pyörää. Eikä tietenkään siinä jarrut toimineet, olihan se sentään mun fillari.

Saavuttiin tämän vittumaisen mäen huipulle. Ensin parikymmentä metriä suoraan, sitten kiva kurvi oikealle ja jyrkkä ja pitkä suora, jossa vauhti hiljenisi ihan itsekseen.

Lisa meni ykkösenä, olihan se mun paras kaveri ( ja on kaveri vieläkin :) ) ja näytti mallia. Mä en ollut niinkään mestaripolkia vielä tuolloin, etenkään jyrkissä tilanteissa ja toista kertaa uskalsin vasta ajaa tämän mäen kokonaan, aiemmin olin aina taluttanut jyrkimmän osuuden. Okei, joo, jänistin. Enkä vaan vähän.

Mutta tällä kertaa kaikki peliin, täysillä alas.

Ja joojoo, olin kiltti, tietysti mulla oli kypärä. Hieno punainen koristeltuna 101-dalmatialaisilla. Ja sekin niin perkeleen håt. Oikeasti.

Ja niin, mäki lähestyy. Alku hienosti.

Kurvi. Täydellistä.

Liian hyvin ollakseen totta, ja ihanan kylmä viima pääsi poistamaan hikeä otsaltani.

Nostan kypärän päästä jotta viilentyisin täysin. Samalla hetkellä kun nostan toisen käteni tangosta ja lasken kypärää otsalta niskalle, ajan  kuivuneeseen lätäkkö-kuoppaan.

En tyssää paikoilleni, vaan hienosti ajan ylitse.

Ja sitten. Pyörä alkaa huojua, oikealle, vasemmalle, oikealle..

Toinen kuoppa.

Lennän hienostin tangon ylitse. Enkä tietenkään päästä pyörästä irti.

Kerran kuperkeikka.

Toisen kerran.

Kolmas kerta toden sanoo.

Sen jälkeen makaan turvallani hiekkatiessä, joka paikka valuu verta ja itkun seasta huudan täysillä kauas eteenpäin kadonnutta "LIIIIIIIIIIIIISAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!"

Viereisessä talossa asuvat ihmiset olivat kesken grillailujensa katsoneet kauhuissaan ryssimisiäni, ja tulivat jelppimään ja tarjosivat vielä kyydin kotiin. Kiitos.

Ja lopputuloshan oli täydellisesti paskana ollut pyörä, lääkärireissu, ei mitään murtunutta mutta kaikki raajat verillä sekä päätös etten saanut uida kunnolla koko loppukesänä. Ja sattui kyllä niin pirusti ettei pahemmin tehnyt mielikään.

Voi vitun Kukkanen...

maanantai 2. huhtikuuta 2012

BlaahBlaahBlaah round 2

Okeyyyss.

Pian takana päin ehkä vuoden paskin päivä, näiltä näkymin alkaa kohta olemaan hullun maine tästäkin koulusta korkattuna itelle. Mutta vedetään tänne nyt jotain piristävämpää pikku jutskaa.

Sinitarra.

"Sinitarra eli liimatahna on uudelleenkäytettävä silomainen paineherkkä liima-aine. "

Se on helvetin hieno keksintö. Voittaa jesarin mennen tullen. Sinitarralla korjaa kaiken.

Esimerkiksi, mä olen viimeisen puolen vuoden aikana korjannut sillä
  • Kengät
  • Tietokoneen
  • Kameran
  • Rahapussin
  • Peilin
  • Kuulokkeet
  • Koneen kajarit
  • 2 laukkua
  • ynnä muuta paskaa
Älkää edes kysykö miten, mutta tällä rikkomistahdilla täytyy jotenkin saada jotain ehjäksikin.

Sinitarran nimeen.