Asiakaspalvelua suoraan manalasta

Kerrankin.

Kerrankin töiden taustamusiikiksi laitoin Radio 957:kan.

Ajattelematta asiakkaiden mielipidettä Mötley Crüesta, Ganesista, Kissistä, HCSS:tä, Skid Row:sta tai muista mielestäni varsin menevistä orkestereista.

Sillähän kaikki immeiset ovat ilmoittaneet heille käyvän mikä tahansa radio kanava. Vaikka, moinenhan on selkeästi pelkkää kohteliaisuutta, että ollaanpa vaatimaton.

Pirun urpoa, miksi pitäisi olla vaatimaton? Vaatimaton = kohtelias? Millä järjelllä?

Tässä  näemme  kohteliaan  kodin.

No. Kuitenkin. Tämän rokkiradion jätin taustalle hiljaisesti kuuloaistiani rauhoittamaan. Aiemmin päivällä meinasin pyörtyä kesken asiakkaan, joten uskoin ansainneeni edes musiikin palkinnoksi siitä että jaksoin loppupäivänkin pystyssä.

Niinpä juuri tällä kerralla luokseni tuli mummeli suuri kultainen risti kaulassa, muutenkin hänestä välittyi että hän fanittaa suuresti tuota pääjehua "pilvien päällä".

Tämä hieno rouva hetken siinä hierontapöydällä uinui hiljaa kommunikoimatta.

Luulin naisen todella nukkuvan, sillä noin puolet asiakkaistani ottavat torkut ripsien laiton aikana.

Ja pian havahduinkin siihen että rouva sanoo:

"Kai sinä tiedät, että tuo tuommoinen rokkenrolli on 

pakanallista musiikkia?"

Koita nyt sitten vastata tuohon jotain järkevää..

OOOOO-ooo-OOO-o-Oo-O-ooo-OOO!!

Mitäs tässä, siivoilen talonäyttöä varten.

Hassuja löytöjä tuli muuten tehtyä kun saa siivottua.

Esimerkiksi vanha "Ystäväni"-kirja.

"Tämän kirjan omistaa"-osio oli etenkin... noh...sanottaisiinko vaikka näin, että voipa myötähäpeän tunne itseäänkin kohden olla harvinaisen suuri.

Juuu.... no olin 7, tosta on jo aikaa!!!

Pienehkoa darraakin havaittavissa, olinpa tuolla Jack the Roosterissa eilen. Joku ihan kiva keikkakin siellä taisi olla, ei kyllä muistu mieleen että mikä.

Mut tää jatkaa nyt siivousta. HCSS kannustaa.

Ammatinvalita, juu'u, nappiin meni. Eiku?

Ripsiteknikko.

Ripsimuotoilija.

Ihminen jolla täytyy olla helvetin hyvä näkö ja kirurgin kädet.

Neitihömppäyksen ammattilainen, minä.

Nii'in, mikä meni vikaan? Okei okei, kyllä mä yllättävän hyvä olen pidennyksiä tekemään ja nopeakin.

Kerrampa pidin hohtavan valkeita farkkuja, varmaan ainoat siistit farkut jotka omistan, rupikonnanreisieni peittäjinä. Ja nojailin kyynärpäillä hierontapöydän päätyyn.

Olinpa siinä juuri lisännyt liimaa jadekivelle jossa irtoripset yksitellen kastan. Tätä liimaa kuuluisi siinä olla parin nuppineulanpään verran, ettei pääse kippaamaan ja menisi hirmuisesti hukkaan. No arvatkaa oliko yhtään enemmän?

Yyyeap!

Nojasin siinä sitten vähäsen enemmän. Henkeä pidätellen asettelin ripseä silmään - kunnes tunsin reidelläni jotain. Sitten kuului ruohonjuuritasolta  pikku "kops!".

No siellähän se kivi oli. Oikeinpäin, ei liimaantunut lattiiaan.

Mutta ei vaan meikäläiselle osu ikinä niin hyvä tuuri; farkuissa oli (ja on) ihan mukavan kokoinen parin sentin halkaisijaltaan suurehko musta, märkä liimaläntti. Wihiii, meni läpi ja farkut pilalla + liimaantuneet jalkaan siitä kohden kiinni. (Kuvia ei moisesta unfortunately löydy, sillä riiviö systerini Sade ei ole vieläkään vaivautunut lähettämään akuttoman kamerani laturia till tammerfors.)


Poikkeustilanteethan ovat sitten asia siis niiiin totally erikseen. Kaverit ovat poikkeustilanne, jookosta kookosta?

No olipa tuo ystäväiseni Emmi viime perjantaina tullut toistamiseen räpsyttimiä hankkimaan. Siinä höpöteltiin 45min samalla kun ripsiä laittelin. Siinä loppuvaiheessa piti vielä hitusen liimaa lisätä, ja nopeasti meinasin tämän suorittaa.

Korkki auki, painan muutaman tipan, pullo korkin luo, eiku?

Tökkäsin pullon suulla vasempaan peukalooni. Suun vieressä sattui sitten olemaan aika reilusti vanhempaa liimaa.

Tosin siinä ei vanhuus auttanut. Osu ja uppos, peukalo aivan mustassa xtra strong-liimassa.

"No ei se mitään, teen nää vikat äkkii ja sit pyyhin jollai tä liima pois"

Pinsetit käteen, teen, valmista tuli! 

Pinsetit pois kädestä. Eiku? 

Peukalo tunnoton ja liiman ansiosta musta/harmaa ja paikoilleen jämähtänyt, kuten myös pinsetit siinä kädessä. 

Jonkin ajan kuluttua liimanpoistoaineen, öljyn (ohentaa liiman) ja asetoonin kanssa pelleiltyäni peukalo sai takaisin normaalin värinsä sekä liikuntakyvyn. Sitten laittauduttiin "pikaisesti" ja lähdettiin vähän Amadeukseen funfun. 

Aamullakin oli tosi funfun kun asiakkaan piti tulla jo klo 10, mutta tekikin oharit ja heräsin taas turhaan, se on niin kivaa! 

Eiku?

Lisääää viiniä!

Kolmatta päivää kipeänä. Duunit peruttu ja yritän nukkua.

Juuri kun olin saavuttamassa toivotun levollisen tilan, kuulen mummopuoleni Anjan astelevan sisään ja tämä ilmoittaa tulleensa siivoamaan. Myös tämän äänekäs ja kreisi cavalier tapittaa minua ovenraosta.

Monen epätoivoisen nukkumisyrityksen jälkeen luovutan ja tallustelen keittiöön koneelle.

Mummo tiskaa vieressäni raivokkaalla tahdilla. Pian tämä n. 80 vuotias sähköjänis huomaa punaviinitonkan pussin makoilevan tiskipöydän vieressä. Pussi sisältää vielä ison lasillisen viisasten juomaa.

Mummo alkaa saarnaamaan kuinka nämä pussukat ovat hirmuisen rumia. Kuuntelen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - tekniikalla, kunnes tuli lause, joka havahdutti minut.

"Mun on nyt pakko juua tää pois, on niin hirveän näköistä!"

Käännän katseeni heti ja huomaan absolutistin mummelin vetävän satsia ykkösellä alas.

Katselen kulmat kurtussa tuota spektaakkelia.

Muutaman minuutin jälkeen mummelin tiskausteho nopeutuu puolella, ja mietin muutamaan otteeseen, menikö näköaistini pikakelaukselle vaiko ei.

Linda Holm nyt se hihittelee kun löys jääkaapista pitsataikinaa..

25 minuuttia sitten ·  ·  1

BlaahBlaahBlaah

"That kind of love is a lie, sold in fairytales and plastic valentines!"

Blaahblaahblaah. 

Kiva olla yksin himassa, yskiä ja aivastella ja lukea facebookista ihmisten "hyväää ystävänpäiväääääää ihQraQsuPoksut!!!!! <696969" -tyylisiä päivityksiä. 

Mitäköhän kauheuksia sitä sais aikaan tänään. Vielä olis 2 asiakastakin illalla.  

Tää päivä on mitäänsanomaton.

Antakaas mulle ehdotuksia, mitäs sitä tekis?

Ja niin vesi muuttui viiniksi. Huonolla menestyksellä.

Eiku?

Noh. Tänään kuitenkin näen vain punaista.

Huonolla menestyksellä.

Kipeenä ollaan. Nokka vuotaa, aivastuttaa ja hedari. Koska duuni pukkaa päälle, päätin sinnitellä vielä ja hoitaa duunit olotilasta huolimatta. Aika huonolla menestyksellä.

Kipeyden kunniaksi päätin värjätä hiukseni. Vaikkakin moinen on turhaa älykkyysosamäärän epätoivoista peittelyä.

Andeegsi huonohgo laadu ja meigidön pärsdä. Ei vaan nuhas jaksa meikata. Se toteutuu kummiski huonolla menestyksellä.

Ja värikin tuli valittua huonolla menestyksellä. Kuultaa blondeus vähän läpi. Ja nytten en tiedä, halajanko takaisin blondiksi vaiko hieman tummentaa nykyistä lettiäni.

No oli siihen värjäykseen muukin syy. Oon tässä jahkaillu puoli vuotta pitäiskö-ei-pitäiskö, ja nyt koulussa on ystävänpäivän kunniaksi väriviikko, eli joka päivä pukeudutaan johonkin tiettyyn väriin.

Huonolla menestyksellä.

Ja tietysti tuo yliarvostettu 14.2. on pinkki/punainen päivä. Joten miksi ei.

Niin pukeutuminenhan siinä on ykkössijalla, niin päätimpä pesaista leopardikuvioisen punaisen huivini, joka sattuneesta syystä on viime käyttökerrastaan asti kärynnyt vahvasti vanhalle Strongbow'lle.

Huivi lavuaariin ja pesuaineet + vesi samaan syssyyn.

Lopputulos:

Näiltä näkymin jäljelle jäivät mustat leopardiläikät. Huivin selviämisestä ei toistaiseksi ole takeita.

Me Loves ........ CHILIIIIIIII!!!!

Hahaa! Viimein!

Meikä on viime kesän chilifesteiltä asti ollut aiiivaaan chilifriikki. Päähänpistosta ilmoitin frendit chilinmaistelu"kisaan" ja palkaksi siitä saivat maailman tulisimmat Chilit, naga morichit. Oli sen verta karsea kokemus sen mikroskooppisen palasen maistaminen, että meikäläisen tapaturmanhakuisuudella jäi aivan koukkuun itsensä kiduttamiseen.

Samalla tuli sitten koukututtua Poppamiehen napalminalleihin. Aiiivaann supermahtava tapa ärsyttää ihmisiä; "haluuks nallekarkkei?", ja kun toinen 2 puraisun jälkeen maistaa sen napalmin... se ilme :)))
Ja ne on oikeasti aivan helvetin hyviä. Suosittelen.

Siitä asti on ollut pikkuinen haave saada itselleen nagaa kasvamaan.

Tänään aattelin sitten toteuttaa haaveen; ainakin melkein. Nagaa ei kuitenkaan lähikaupasta ollut saatavilla, niin tyydyin vielä habaneroon. Ostin 5 isoa ja tuoretta habaneroa kotiin, hintaa satsilla oli vajaa euro. Sitten himassa leikkasin muutaman niistä auki ja nappasin siemenet. Operaatio itämis-istutuksen jälkeen tämä rokkarinörtti sulkeutui huoneeseensa ja alkoi feispuukkaamaan.

Silmää kutitti. (Tuo se ei sitten taida mulla ikinä tietää hyvää?)
Joten rapsutin siitä vierestä.

Murtosekuntin jälkeen tuskan tunne oli taas kosketeltavissa.

Ai suaaattanaa. Sattuuu. SATTTUUUUU!!!!


Kirvelyn taso sietämätön. Joo o, mä ehkä olisin voinut harkita käsien pesua sen chilikäsittelyn jälkeen. Ei vaan kuulu toi turvallisuus tapoihin. Ajattelin sitten levittää Body shopin "rauhoittavaa" mangorasvaa siihen.

Ja vitut rauhoittavuudesta. Kipu vaan lisääntyi kun aiheuttaja pääsi leviämään.

Siinä sitten purtiin taas hammasta ja kirottiin. Jonkin ajan jälkeen alkoi helpottaa ja viimein pesin kätöseni. Silmää kutitti taas. Joten rapsutin.

Nyt silmään meni sitten etusormen kynnen alle jäänyt minisaippua-annos. Ja habaneron mehut.

Ja ei toki taaskaan sattunut.

Haista paska, Body Care SEN - LIQUID HAND WASH - Natural Moisturizing effect with Glycerin & Vitamin E SAVON LIQUID. (Viddu mikä nimi.)


Kaiken takana on naiiiiineen käsieenpesuaineee.


En kyll malta oottaa et pääsen karmeisiin tuskiin kun itse kasvattama habanero on maistettavissa!