Kivasta pikku muistosta viime kesältä. Ei mitenkään erikoisen hääppöinen muisto, mutta naurua riitti..
...
Heinäkuun loppupuolella päätettiin faijan, tämän puolison Päivin ja Päivin tytön Ritan (+koiran) kanssa lähteä Heinolaan mökkeilemään. Sillä mökillä, Konnisaaressa, on aina kiva rento fiilis.
Aikaisen herätyksen (noin klo 12), muutaman kaupan ja 3h ajomatkan jälkeen perille päästyä oltiin aika väsyneitä, ja ensimmäinen ilta meni suht rauhallisesti, skittaa soitellen naapurimökillä.
Toisena päivänä, aamu alkoi uinnilla, ja sitten tapettiinkin aikaa iltaan asti.
Alkuillasta Rita innostui onkimaan.
Rispect.
Se kun harvemmin mistään tosissaan innostuu. Ja ei siitä loppua meinannut tulla. Itekkin koitin seuraa pitää virvelin kanssa, vaikkei se kauaa kestänytkään ja vetäydyin taas skittani kanssa hiljaiseen aittaan. Mutta sitä kun vaan on toista päivää, nukkuen ja soitellen, ei enää illasta uni meinaakkaan tulla. Ainakaan niissä saunan lämpölukemia lähentelevässä ilmassa.
+ lisää ajantappoa
+ kavereiden herättelyä tuon aikamme ihmeen, matkapuhelimen avuin
+lisää kitaran soittelua.
Rita kyllästyi fisutteluun, ja sekin ryömi aittaan. Pari tuntia molemmat kieri punkeissaan, hiljaa, luullen toisen nukkuvan. Aivan tuskaisen kuumahan siellä oli.. Kun jompikumpi sai avattua suunsa, ikkuna avattiin.
Ja sitten tulivat verenhimoiset pedot silmät kiiluen kärsät pitkinä. Hyttysille yliherkän ihon omaavana pinna meni. Ulkona tuuli, ja sehän vaan innosti itikoita pieneen, matalaan ja pimeään majaamme asettumaan, vielä kun kattauskin oli valmiina.
Fiksuna likkana avasin suuni: "vois mennä ulos nukkuu". Molemmat pomppasivat sekunnissa pystyyn "JOO OIKEESTI!!"
Peitot, viltit, tyynyt ect raahattiin päättäväisenä laiturin päätyyn. Rita huomasi vedenpinnan alla liikettä, ja ongenhan se haki. "Mäku saan kalan nii heitän sen sun naamaa".
"Vidut et varmana mä alan nukkuu".
 |
| Tässä siis ranta, tapahtumapaikkana pitkä laituri. Vasemmassa reunassa näkyy pari lehteä, huomioikaa, sillä sehän on puu. |
Se rauha ei sitten kauaa kestäny. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa.
Hetkonen.. Sehä tulikin läheltä.
Silmät auki. Ensimmäinen joka näkökenttään osui, oli muutama suomu. Aivan liian läheltä.
Viskaisin peiton päältäni ja sätkin hetken vailla suuntaa. Jalka myös potkaisi johonkin siinä sivussa. Nyt kuului iso molskahdus. Sekunnin päästä tajusin tilanteen; Rita nauraa maha kippurassa ja suorittaa jotain kävelyä etäisesti muistuttavaa liikettä maata kohti onki & kala kädessään, ja mummon kaunis, valkea ja suuri kukkaistutus kelluu järvessä.
Kurottaudun järveä päin, hieman säikähdyksestä ja naurusta huopuen, alan heilutella käsiäni kohti hitaasti uppoavaa kukkaistutusta. Sitten tunsin viiman kasvoillani. Fiksuna, mutta ehkä lievästi hitaana tyttönä funtsin asiaa hetken. Ennen tämän vaiheen selviämistä tunsinkin jotain kylmää, märkää, limaista ja kovaa kädessäni.
Toisella handulla kerkesin saada kiinni laiturista, ennenkuin naamanikin ottaisi fyysisen kontaktin vedenalaiseksi, limaiseksi kiveksi toteamaani möykkyyn. Pikku horjahduksesta oli kyllä hyötyäkin; tuli oltua niin kriittisen lähellä tuota vedenpintaa, että siirsin valmiiksi märän käteni nostamaan pirun painavan ja lainehtivan kukkaruukun. Vaikka olenkin notkea kuin näkkileipä ja vahva kuin oljenkorsi, ihmeen kaupalla sain törkeän painavan kukkasen laiturille.
Pienten vaurioiden huomioon ottamisen jälkeen päätin katsoa mitä Ritalle kuuluu. Se nauroi laiturin maan päädyssä ninjailulleni onki kädessä. Missäs se fisu on?
Katse suuntautuu onkea pitkin siimaan. Siima johtaa katseeni oksaan. WTF?
Ja niin, puusta roikkuu hirttäytynyt kala, joka vielä epätoivoisena suutaan aukoi. Särkiparka.
Jonkin aikaa poskiin sattuvan naurun hellitettyä, siirryimme takaisin laiturin nokkaan.
"Ja nyt mä viddu oikeesti nukun..".
Vaan enpä nukkunutkaan. Juuri kun arvon herra Nukku, kavereiden kesken Matti, alkoi tehdä tulojaan, kuului jostain kaaauuukaaa pieni molskahdus ja kiljuntaa. Tällä kertaa varauduin!
Pakoon!
Esteet tieltä ja karkuun!
Vaan kala sai kiinni ja käännyin ajatuksenani heittää Rita fisun sukulaisten seuraan. Vaan tulipa muuta ajateltavaa kun tajusin peittoni lilluvan järvessä.
...
Monen yrityksen jälkeen, oli pakko todeta että mun reflekseilläni ei kannata yrittää ottaa luoteja kiinni.
